torstai 1. marraskuuta 2007

Matofarmarilla on asiaa

Voin kuvitella kuinka te kaikki blogia lueskelevat olette siitä asti kun paljastin ryhtyneemme matofarmareiksi suorastaan kiemurrelleet malttamattomina odottaen uutisia matojemme uusimmista kommelluksista... Ei hätää, nyt aion päästää teidät piinasta! Ensinnäkin - madot ovat kotiutuneet ja voivat oikein hyvin. Ne ovat nousseet ruuan perässä aina matofarmin pintaosiin asti eli ilmeisesti ovat olleet ahkeria ja popsineet alemmissa osissa olleet sapuskat. Nestemäistä lannoitetta tulee tasaiseen tahtiin, riippuen päivittäisestä sade-/kastelumäärästä, mutta ensimmäistä madonkakkaerää joudumme vielä odottamaan jonkin aikaa. Ideahan farmissa on se, että koko höskä on jaettu neljään osaan; ensimmäiseen osaan aikanaan laitettiin madot ja niiden alkupalana oleva kookoskuitu, ja seuraavat kolme osaa ovat kerroksia, joihin kasataan biojätettä. Meidän madot asustelevat tällä hetkellä enimmäkseen ensimmäisessä kerroksessa, joka on työstetty loppuun eli sinne laittamamme ruoka on jo madonkakkaa. Toiseen kerrokseen mätämme lisää madonruokaa ja odotamme, että madot valtaavat seuraavaksi sen. Ja sitten kun madot ovat täyttäneet toisen kerroksen, voimme lisätä farmiin kolmannen ja viimeisen kerroksen, ja edelleen odottaa sen täyttymistä. Tässä vaiheessa voidaan ensimmäinen kerros ottaa alta pois, hyödyntää siinä oleva madonkakka, ja aloittaa rundi alusta eli ensimmäisestä kerroksesta tulee uusi kolmas kerros jne. Hiljaa hyvä tulee...

Jonkin verran olen huolestuneena seurannut matojemme hoikkaa olemusta. Ehkäpä on niin, että niiden pääasiallisena ravintona olevat banaanin- ja kiiwinkuoret eivät ole erityisen hyviä massanrakennusaineita. Mitenkähän meidän pitäisi muuttaa omaa ruokavaliotamme, että matoset saisivat kunnon sapuskaa?? Häpeäkseni täytyy tunnustaa sellainenkin asia, että kerran (tästä poden vieläkin huonoa omatuntoa) sujautin madoille vanhan juuston, joka on AINA ennen kuulunut perinteisesti Kertulle. Onneksi koiraparka ei nähnyt!

Koiran ja noin 500 madon lisäksi ruokakuntaamme kuuluu nykyään eräs muukin... Se muutti meille viikonloppuna ja sen nimi on Lihis (eli lihansyöjäkasvi, tarkemmin sanottuna kärpäsloukku). Se elää - yllätys, yllätys - matofarmin vieressä ja on vielä kotiutumisvaiheessa eli on vielä turhan aikaista arvioida kuinka pitkäaikainen ruokakunnan jäsen siitä tulee. Erityisen hyvää Lihiksessä on se, että se ei kilpaile ravinnosta kenenkään muun ruokakunnan jäsenen kanssa. Hieman petrattavaa sillä olisi kuitenkin ruuan hankkimisen suhteen. Tällä hetkellä Lihikselle pitää aina tappaa muutama pikkukärpänen ja laittaa ne sen "suuhun" (joka kyllä sitten sulkeutuu salamannopeasti). Lihiksen syöttäminen ja loukun sulkeutumisen seuraaminen on muuten aina yhtä jännää seurattavaa!!

Matofarmin ja Lihiksen lisäksi puuhaa riittää etu- ja takapihalla ihan niin paljon kuin huvittaa puuhailla. Ja mikäs siellä on puuhaillessa! Tomaatit kasvavat tasaisen varmasti ja etupihalle puhkeaa silloin tällöin yllättäen uusi kasvi kukkaan. Olen myös uhkarohkeasti leikannut etupihalla "rikkaruohona" kasvavasta muratista pätkiä, joita haluaisin siirtää tuonne takapihalle niinikään "rikkaruohona" kasvavan kodinonnen kaveriksi. Huvittavaa, että molempia kasveja olen yrittänyt Suomessa pitää -erittäin huonolla menestyksellä- huonekasvina, ja täällä ne sitten rehottavat pihalla todellakin lähes rikkaruohona! Tällä hetkellä mieli tekisi aivan valtavasti appelsiini- tai limepuuta, mutta kun en raaski ostaa! Sille vaan olisi tuolla takapihalla valmiina niin mainio paikka auringossa...

-A

Tällaiset hedelmäpuut ihmisten pihoilla saavat kyllä haluamaan itsellekin samanlaista!

Kyllä oli Kertulla ihmettelemistä viime sunnuntaina kun pihalla kömpi tämä otus. Jää kotoinen sisilisko kakkoseksi tälläisen 30 cm vötkäleen rinnalla.

Fitzroy Gardens. Aika mielenkiintoisen näköisiä istutuksia täällä...

1 kommentti:

Eevis kirjoitti...

En yhtään ihmettele, jos lähiaikoina saan lukea blogistanne, että se liskonvötkäle, Legu nimeltään, nauttii leuan alta rapsuttamisesta ja kilpailee kärpäsaterioista Lihiksen kanssa! Toivottavasti tulli on yhtä tarkka, kun saavutte kantamuksinenne taas synnyinmaan kamaralle :)) . Ties mitä karvajalkaa olisi luvassa tuliaisiksi!

Vai että teillä on muratti-rikkaruohoja - ilkeääköhän tässä edes kertoa, että pitkän terminaalihoidon jälkeen kaikki kolme murattiani löysivät loppusijoituspaikan mistä lie biojäteasemalta... Eivätkä ne todellakaan vieneet paljon tilaa jäteastiassa!

Joutuukohan siellä taistelemaan oikeasti rikkaruohojen kanssa? Ja olisiko se appelsiinipuu niin iso haave?? Tosin, ehkä ei parin vuoden aikana kovin suureksi ennättäisi kasvaa??

Täällä on menossa toinen pakkaspäivä... juuri ja juuri pakkasen puolella... Mutta kyllä se taas niin luita hyytävältä tuntuu! Eli siis on kaivettava lisää lämmikettä... Eilen keräsimme vuoden viimeiset suppilovahverot, jäisinä tosin. Varsi sanoi vain "naps", helppoa.

Takapihan "komistukseksi" laitoimme ledivalosarjoja. Aikaisemmin se näytti mustalta aukolta, joka imi katsojasta kaiken energian. Ja nyt se näyttää ilotalolta - valitsimme jälkimmäisen :)) .

Iloisia päiviä sinnekin!