maanantai 12. marraskuuta 2007

Suomi puskee läpi!

Siis suomen kieli... Olemme nimittäin molemmat huomanneet puhuvamme itsepintaisesti aussityökavereille suomea! Tämä taipumus on ilmennyt muutamien viime viikkojen aikana. Työkaverit eivät sitä ole vielä huomanneet - tai eivät ole olleet huomaavinaan? Ehkäpä ne muutamat suomen kielen sanat, joita heille yritämme tarjoilla menevät ohi siinä samassa syssyssä kuin se muukin epäselvä englannin mongerrus, mitä välillä yritämme heille puhua ;) Siis toki (=toivottavasti) kielitaidossamme on tapahtunut edistystä näiden viikkojen ja kuukausien aikana, mutta edelleen aina silloin tällöin löytää itsensä puhumassa itseään kielelliseen umpikujaan vailla kunniakasta pääsyä ulos. Tämä ehkä liittyy siihen, että kaikenlainen terve itsekritiikki ja jännitys vieraan kielen puhumiseen on täysin hävinnyt, ja sitä usein huomaa yrittävänsä selittää liian paljon ja liian nopeasti asioita, joihin nykyinen sanavarasto ja/tai artikulaatio ei kerta kaikkiaan riitä.

Ja ne tilanteet, joissa suomi puskee väkisin läpi: Esimerkki 1: kaikki ne tilanteet, jossa kertakaikkiaan TÄYTYY aloittaa asia sanomalla "noniin" tai "siis". Esimerkki 2: äärimmäistä keskittymistä vaativat pikkutarkat työtehtävät, joiden keskellä täytyy puhua jollekin. Esimerkki 3: tapausselostus tältä päivältä; allekirjoittanut oli vaihtamassa muutamia sanoja erään vähemmän tutun työkaverin kanssa. Kyseisen yksilön englannin kieli on melkoisen haastavaa, joten keskustelutilanne vaati kaiken kaikkiaan suhteettoman paljon eforttia. No, tilanteesta jotenkuten selvittyään allekirjoittanut kohtaa muutaman sekunnin kuluttua erään toisen työkaverin. Tämän kanssa ollaan jo muutamien baarireissujen ansiosta paljon parempia tuttuja ja korvat on jo siis aikaisemmin kalibroitu ymmärtämään hänen versiotaan englannin kielestä. Koskapa tämä kommunikaatiotilanne tulisi siis olemaan paljon tuttavallisempi ja vähemmän vaativa niin tätä työkaveria kuuluu luonnollisesti tervehtiä sanomalla selvällä suomen kielellä "Terve!" Loogista eikö totta?!

Alla kuva, joka ei liity mitenkään kieliasioihin (koska Lihiksellä on kita, muttei kieltä, haahaa...).


-A

Lihis. Se on siis vielä elossa ja jopa pyydystänyt ihan itse muutaman kärpäsen.

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

Leppoisaa lauantain viettoa

Tänä viikonloppuna Melbournessa ollaan saatu nauttia jälleen kerran pikkuisen vajaan 30 asteen lämpötiloista. Me(kin) halusimme toki viettää lauantaipäivän ulkosalla nauttien kauniista ilmasta ja leppoisasta menosta, ja aamuisen noin puolentunnin pähkäilyn jälkeen päätimme suunnata keskustan eteläpuolella sijaitsevalle Royal Botanic Gardensin alueelle. Puutarha on todella kaunis ja käymisen arvoinen paikka, jos haluaa hetkeksi "luonnon helmaan". Paikka on kävelymatkan päässä keskustasta, ja niin ikään kävelymatkan tai lyhyen trämikkä- eli ratikkamatkan päästä löytyy St Kildan alueen kahvilat ja kuppilat. Eilispäivän perusteella ei tarvitse kauaa miettiä, mihinkä suunnata piknikille täällä Melbournessa, Botanic Gardens on ehdottomasti yksi ykköspaikoista...eli eikun pikapikaa vilttiä ja piknik-koria hommaamaan!
Alla pieni kuvapläjäys puutarhalta.
-A
Kaikki joutsenet eivät ole valkoisia...


Lähikuva jostain mehikasvista...

Toinen lähikuva...


Kaktusosastolla



"Linnunpää"kukka. Näitä näkee täällä paljon. On tosi näyttävän näköinen ja kokoinen kasvi. Tällainen meilläkin on - tosin vasta 10 cm korkea ja ilman kukkaa...

lauantai 10. marraskuuta 2007

Urheilu-uutisia

Kuluneella viikolla on Melbournessa eletty jännittävissä tunnelmissa. Onhan käynnissä ollut perinteikäs Melbourne Cup (http://www.melbournecup.com/). Kuten tapahtuman slogani kuuluu: "Race that stops a nation"... Jos joku Cupista mitään tietämätön blogia lukee, niin kyseessä on lähes 150 vuotta vanha laukkakilpalujen sarja. Sarjan aloitti lauantaina 3.11. Derby päivä, seuraavana tiistaina vuorossa oli itse Melbourne Cup, torstaina Oaks päivä ja tänään lauantaina Stakes päivä. Kunakin päivänä on noin 10 lähtöä, joissa kussakin laukkaa 12 - 24 hepoa. Yksi lähdöistä on päälähtö, jonka hevosia erityisesti seurataan. Kuuluisuuksia ovat myös jockeyt - nuo 55 kiloa painavat hevosen selässä matkaavat miehet ja naiset. Melbourne Cupin päälähdössä laukkasi 21 hevosta ja palkintorahat, 5,1 miljoonaa dollaria jaettiin 8 parhaan kesken. Rahaa kilpailuissa siis liikkuu... Rahaa kuluu myös katsomossa; paitsi pukeutumiseen (erityisesti naisilla hattuihin), myös ruokailuun ja juomiin sekä veikkaamiseen.
Aloitimme cupiin valmistautumisen jo hyvissä ajoin kyselemällä työkavereilta cupin pelisäännöistä. Saamiemme tietojen mukaan jokainen kisapäivä vaatii (siis paikan päälle meneviltä) huolellisen pukeutumisen: miehillä puku ja kravatti, naisilla mekko ja hattu. Periaatteessa esim. Oaks-päivä on "naisten päivä" ja Stakes-päivä "perhepäivä". Käytännössä kuitenkin kaikki 4 päivää ovat tyylikkäitten nuorten juopottelupäiviä. Kilpailualueena toimivalle Flemington Racecourse:lle mennään heti aamusta piknik-korien kanssa. Alueelle ei saa viedä alkoholijuomia, mutta "kaikki niitä kuitenkin vievät". Alueelle päästyä varataan vilteillä sopiva nurmipläntti, jota vahditaan koko päivä. Välillä jonotetaan vessaan, pelaamaan ja baarin... Kuulemma itse kisatapahtumia ei kuulu seurata :)


Me suomalaiset emme vielä tänä vuonna tapahtumaan uskaltautuneet. Vaikka me asustelemme kilometrin päässä kisa-alueesta, tässä meidän kohdalla ei juuri hulinoitu. Se, mitä me kisoista näimme, oli keskustassa liikkuvat paremmin pukeutuneet nuoret sekä tässä kisa-alueen lähistöllä ajelleet paremman väen limusiinit. Kovin hauskaa kisaväellä tuntui olevan: aamupäivästä oltiin tyylikkäästi pukeutuneita ja hillittyjä - illalla miesten kuuluu oksentaa takin etumukselle ja heittää kravattiu olalle. Naisten puolestaan kuuluu heittää kengät pois jalasta.


Limusiini Flemington Roadilla.


Normaaleilla ihmisillä Melbourne Cup-päivä on yleinen vapaapäivä. Yliopistoon eristetyille yksilöille vapaapäivää ei ole suotu (no ei sitä suomalainen olisi kaivannutkaan). Kyllä meilläkin oli kisat sentään kivasti huomioitu: lounaaksi tarjoiltiin yliopiston sisäpihalla kaljaa ja kuohuviiniä (oli siellä kuulemma myös grillikanaa sekä salaattia!). Lisäksi päälähtöä varten oli perustettu kisakatsomo sekä kisaveikkaus. Australiassa perinteinen cup-kisaveikkaus suoritetaan arpomalla hevoset. Esimerkiksi A:lle arvottiin naisjockeyn ohjastama "Sculptor" ja allekirjoittaneelle "Efficient". Sattumoisin (vaiko liekö kuitenkin taitoa) Efficient korjasi potin, kokonaiset 24 aussidollaria, tuoden meikäläiselle ensimmäiset hevosella tienatut rahat :)

J
PS. Seuraavat kuvat eivät liity Melbourne Cupiin yhtään mitenkään. Ne kuuluvat ala-allegorioihin moottoriurheilu, Melbourne, tietyö, koira, hauskuus




Innokas formulafani Albert Parkin formularadalla marraskuussa; oikealla Kimi ja Ferrari?Lammen takana tulee sijaitsemaan pääsuora sekä varikkoalue.

Kaupunki Albert Parkista kuvattuna



Hupaisa sattumus (ainakin katsojan mielestä) keskustan tietyömaalla.


Vasikka tai tanskandoggi pick-upin (täkäläisittäin UTE!) lavalla





torstai 1. marraskuuta 2007

Matofarmarilla on asiaa

Voin kuvitella kuinka te kaikki blogia lueskelevat olette siitä asti kun paljastin ryhtyneemme matofarmareiksi suorastaan kiemurrelleet malttamattomina odottaen uutisia matojemme uusimmista kommelluksista... Ei hätää, nyt aion päästää teidät piinasta! Ensinnäkin - madot ovat kotiutuneet ja voivat oikein hyvin. Ne ovat nousseet ruuan perässä aina matofarmin pintaosiin asti eli ilmeisesti ovat olleet ahkeria ja popsineet alemmissa osissa olleet sapuskat. Nestemäistä lannoitetta tulee tasaiseen tahtiin, riippuen päivittäisestä sade-/kastelumäärästä, mutta ensimmäistä madonkakkaerää joudumme vielä odottamaan jonkin aikaa. Ideahan farmissa on se, että koko höskä on jaettu neljään osaan; ensimmäiseen osaan aikanaan laitettiin madot ja niiden alkupalana oleva kookoskuitu, ja seuraavat kolme osaa ovat kerroksia, joihin kasataan biojätettä. Meidän madot asustelevat tällä hetkellä enimmäkseen ensimmäisessä kerroksessa, joka on työstetty loppuun eli sinne laittamamme ruoka on jo madonkakkaa. Toiseen kerrokseen mätämme lisää madonruokaa ja odotamme, että madot valtaavat seuraavaksi sen. Ja sitten kun madot ovat täyttäneet toisen kerroksen, voimme lisätä farmiin kolmannen ja viimeisen kerroksen, ja edelleen odottaa sen täyttymistä. Tässä vaiheessa voidaan ensimmäinen kerros ottaa alta pois, hyödyntää siinä oleva madonkakka, ja aloittaa rundi alusta eli ensimmäisestä kerroksesta tulee uusi kolmas kerros jne. Hiljaa hyvä tulee...

Jonkin verran olen huolestuneena seurannut matojemme hoikkaa olemusta. Ehkäpä on niin, että niiden pääasiallisena ravintona olevat banaanin- ja kiiwinkuoret eivät ole erityisen hyviä massanrakennusaineita. Mitenkähän meidän pitäisi muuttaa omaa ruokavaliotamme, että matoset saisivat kunnon sapuskaa?? Häpeäkseni täytyy tunnustaa sellainenkin asia, että kerran (tästä poden vieläkin huonoa omatuntoa) sujautin madoille vanhan juuston, joka on AINA ennen kuulunut perinteisesti Kertulle. Onneksi koiraparka ei nähnyt!

Koiran ja noin 500 madon lisäksi ruokakuntaamme kuuluu nykyään eräs muukin... Se muutti meille viikonloppuna ja sen nimi on Lihis (eli lihansyöjäkasvi, tarkemmin sanottuna kärpäsloukku). Se elää - yllätys, yllätys - matofarmin vieressä ja on vielä kotiutumisvaiheessa eli on vielä turhan aikaista arvioida kuinka pitkäaikainen ruokakunnan jäsen siitä tulee. Erityisen hyvää Lihiksessä on se, että se ei kilpaile ravinnosta kenenkään muun ruokakunnan jäsenen kanssa. Hieman petrattavaa sillä olisi kuitenkin ruuan hankkimisen suhteen. Tällä hetkellä Lihikselle pitää aina tappaa muutama pikkukärpänen ja laittaa ne sen "suuhun" (joka kyllä sitten sulkeutuu salamannopeasti). Lihiksen syöttäminen ja loukun sulkeutumisen seuraaminen on muuten aina yhtä jännää seurattavaa!!

Matofarmin ja Lihiksen lisäksi puuhaa riittää etu- ja takapihalla ihan niin paljon kuin huvittaa puuhailla. Ja mikäs siellä on puuhaillessa! Tomaatit kasvavat tasaisen varmasti ja etupihalle puhkeaa silloin tällöin yllättäen uusi kasvi kukkaan. Olen myös uhkarohkeasti leikannut etupihalla "rikkaruohona" kasvavasta muratista pätkiä, joita haluaisin siirtää tuonne takapihalle niinikään "rikkaruohona" kasvavan kodinonnen kaveriksi. Huvittavaa, että molempia kasveja olen yrittänyt Suomessa pitää -erittäin huonolla menestyksellä- huonekasvina, ja täällä ne sitten rehottavat pihalla todellakin lähes rikkaruohona! Tällä hetkellä mieli tekisi aivan valtavasti appelsiini- tai limepuuta, mutta kun en raaski ostaa! Sille vaan olisi tuolla takapihalla valmiina niin mainio paikka auringossa...

-A

Tällaiset hedelmäpuut ihmisten pihoilla saavat kyllä haluamaan itsellekin samanlaista!

Kyllä oli Kertulla ihmettelemistä viime sunnuntaina kun pihalla kömpi tämä otus. Jää kotoinen sisilisko kakkoseksi tälläisen 30 cm vötkäleen rinnalla.

Fitzroy Gardens. Aika mielenkiintoisen näköisiä istutuksia täällä...