keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Australian Open Tennisturnaus

Vuoden alusta lähtien Melbournen seuratuin urheilulaji on ollut tennis. Kisakuumetta on kasvatettu seuraamalla tarkkaan esiturnausten ja karsintojen tapahtumia. Suomalaisittainkin oli jännitystä ilmassa - selvisihän Jarkko Nieminen Adelaiden esiturnauksessa finaaliin asti. Niinpä kun turnauksen ensimmäisen kisapäivän ohjelma ilmestyi nettiin viime perjantaina, mekin ostimme liput Jarkon ensimmäiseen peliin välittömästi. "Ground Pass"-lippu maksoi 29 AUD - varsin kohtuullinen summa, kun ottaa huomioon, että sillä näkisi lähes kaikki 1. kisapäivän pelit.

Jarkon 1. peli pelattiin maanantaina pienehköllä ulkokentällä (tai siis pieni oli se katsomo...). Kannustuksesta päätellen katsomoon olivat kokoontuneet Melbournen (/Australian?) kaikki suomalaiset. Tunnelma oli huikea ja jännitystäkin riitti. Jarkko voitti ensimmäisen kaksi erää, mutta antoi kanadalaisen Frank Dancevicin voittaa kaksi seuraavaa hoitaen lopulta viidennen erän näytöstyyliin. Me kävimme hakemassa lippuihin nimikirjoitukset ja palasimme onnesta (?) punoittaen työpaikalle. Valveutuneet työkaverit olivat tietysti seuranneet pelin kehitystä internetin välityksellä ja onnittelivat meitä vastaan tullessaan!

Tenniskuume ei poistunut peliä seuraamalla, vaan pitihän se toiseenkin Suomi-peliin päästä. Mielenkiintoisia pelejä olisivat olleet toki kaikki keskiviikon 2. kierroksen pelit, mutta suomalainen pelaaja tarjosi hyvän tekosyyn karata töistä... Toinen peli oli jo hieman isommalla areenalla, mutta lippu oli saman hintainen kuin aikaisemmin. Vaikka Jarkko hoiti vastustajan, Amerikan Jesse Levinen 3 erässä, ei peli ollut mikään läpihuutojuttu. Toinen erä meni tie breakkiin ja kolmannessa erässä Jarkko nousi takaa-ajoasemasta voittoon. Jarkko manasi syöttöään, peliään, kenttää ja tuulta mielikuvitusvalmentajalleen siihen malliin, että korvat punoittivat (niinpä niin - olisi pitänyt ottaa eka päivästä opikseni ja laittaa aurinkorasvaa!). Lopulta voitto siis kuitenkin tuli ja suomalaiskatsomo oli liekeissä!
Seuraavasta pelistä on tulossa mielenkiintoinen. Paperilla näytti, että vastustajaksi tulisi 11:ksi sijoitettu Tommy Robredo, mutta espanjalainen ottikin tänään takkiin Yhdysvaltain Mardy Fishiltä. Toivotaan, että Jarkko tekee perjantaina Mardysta filettä!
Tenniskuulemisiin,

J


Jarkko syöttö kulkee vakuuttavasti - verkon toiselta puolelta toiselle.


Oliko se meteoriitti? Ei, vaan suomalainen ykkössyöttö




Suomalainen tennisfani nimmarijahdissa.



Jarkko antoi nimmarin



Jahas, mikäs se sieltä lentää? Taitaa olla Wilsonin keltainen karvakuula.


Voihan V! Aina ei voi sujua.

maanantai 7. tammikuuta 2008

Nyt on muuten tiukka paikka...

Nyt se on sitten koittanut - hetki, jota olen odottanut jännityksensekaisin tuntein ensimmäisestä työpäivästä saakka. Nimeni on ilmestynyt työpaikan kakkulistalle! Kyseinen kakkulista on huippuvirallinen ja arvossa pidetty lista, joka kertoo milloin kunkin ryhmän jäsenen vastuulla on tuoda jokamaanantaiseen aamuteehetkeen kakut, pikkuleivät ja muut herkut. Ja maanantain aamutee on taas tärkeä tapahtuma, sinne tulevat kaikki kynnelle kykenevät pomoa myöten ja jos jostain kumman syystä kahvittelun haluaa skipata, se kyllä huomataan. Minä pääsin ensimmäiselle morning tealle jo - kuinkas muuten kuin - ensimmäisenä työpäivänä. Ja samaisena hetkenä minulta jo kyseltiin, että mitäs sinä sitten meinaat tuoda, kai sinä tuot jotain perinteisiä suomalaisia herkkuja, mitäs siellä Suomessa muuten yleensä leivotaan??? Jotain epämääräistä mumistuani vastauksena oli paikalliseen tapaan "oh, we can't wait"-tyyppistä ihastelua. Melkein tuntuu kuin omien leivontataitojen lisäksi pelissä olisi koko suomalaisen ruokakulttuurin maine ja kunnia ;)

Minun vuoroni emännöidä aamukahvittelua on 21.1. Pari viikkoa on siis aikaa kaivaa esiin ne parhaimmat suomi-reseptit. Ja pari viikkoa aikaa opetella käyttämään kaasu-uunia. Lieden kanssa olen jo hyvinkin sinut ja sähköhellaa ei ole paljoa tullut kaivattua, mutta kaasu-uuni on jo aika paljon omituisempi asia. Onneksi sentään tänään vihdoin keksinmiten koko hökötyksen saa päälle! Tosin nykymaailman uusavuttomuuden ja tietotekniikan kulta-aikana jouduin tähänkin asiaan hakemaan apua Googlesta (lopullisen läpimurron keksin sentään ihan itse :))

Ja ne parhaimmat suomi-reseptit mitä valita... Ensinnäkin herkuilta vaaditaan seuraavat ominaisuudet: 1) pitää pystyä kuljettamaan työpaikalle kävellen ja mahdollisesti lämpimässä säässä, 2) pitää pystyä syömään sormin lautasliinan päältä, 3) pitää olla leikattavissa suht' pieniin suupaloihin, 4) pitää olla vähintään kahta, mieluummin kolmea eri lajia, 5) pitää voida valmistaa hyvissä ajoin etukäteen (korvapuusti ei siis tule kysymykseen). Tiukan mietinnän jälkeen olen saanut rajattua vaihtoehdot kuuteen:

- L M:n kuuluisa pätkiskakku (tosin raaka-aineen saannissa voi olla ongelmia)
- Yhteishyvän omenapaistos (kiitos T vinkistä aikoinaan)
- Mustikka(rahka)piirakka (pensasmustikatkin on ihan hyviä!)
- Raparperi-toskakakku (ainakin entisellä työpaikalla teki kauppansa)
- Mokkaruudut (voiko perinteisempää herkkua olla, ainakin meillä täällä lapsuuden muistot heräsivät henkiin)
- Porkkanakakku (jonka reseptiä minulla ei ole mukana, mutta lapsuuden herkkuja tämäkin, eräillä synttäreillä Suvilahdessa aina varma valinta!)

Ei kai se auta kuin aloittaa testailut ja pistää uuni pöhisemään!

-A

lauantai 5. tammikuuta 2008

Lämpimiä terveisiä Melistä!


Hyvää Uutta Vuotta parhaimmat blogin lukijat! Vuosi vaihdettiin täällä hyvin perinteisellä konseptilla, johon liittyi sopivasti virvostusjuomien nauttimista ja tottakai kaupungin järjestämän ilotulituksen seuraamista. Ja mehän täällä "tulevaisuudessa" päästiin toivottamaan Hyvät Uudet Vuodet ja kilistelemään kuoharilaseja 9 tuntia aikaisemmin kuin te siellä Euroopassa ;) Suomen uudesta vuodesta homma erosi lähinnä siinä, että -20 asteen pakkasen sijasta vuotta vaihdettiin 35-40 asteen helteessä ja siinä, että omatoimista ilotulitulittelua tai pommittelua ei esiintynyt (johtuen ehkä siitä, että ei haluttu sytyttää rutikuivaa Victorian osavaltiota ilmiliekkeihin?). Porukkaa oli liikkeellä aivan älyttömästi - meno oli kuin intialaisessa tavaratalossa alennusmyynnin aikaan (tai siis niin ainakin luulisin vaikken ole koskaan Intiassa käynytkään).

Vuosi on jatkunut täällä Melissä hyvin lämpimissä tunnelmissa. Suomalaisvahvistuksemme J & E T (joista valitettavasti jouduimme jo luopumaan) pääsivät kokemaan ehkä tähänastisen ennätyslämpötilan, n. 42 astetta, ja sen jälkeen olemme saaneet nauttia miltei samoista lämpömittarin lukemista. No, oli sentään yhtenä päivänä vain reilut 20 astetta ja yölämpötilakin laski noin 16 asteeseen, joten ollaan täällä sentään paleltukin! Viktoriaaninen pytinkikin on vihdoin ja viimein lämmennyt siihen pisteeseen, että öinen lämpötilan lasku ei riitä viilentämään kämppää yleisiin sisälämpötilasuositusten rajoihin. Esimerkiksi juuri parhaillaan, kello 21.50, keittiön lämpömittari antaa sisälämpötilaksi lukeman 30,5 astetta. Onneksi ulkona on enää 32 astetta, joten toivottavasti hetken kuluttua, ulkolämpötilan laskettua alle 30 asteen voimme aloittaa asunnon viilennystoimet tehotuuletuksen avulla :)

Todellakin tämä kuumuus alkaa vaikuttaa päivittäisiin valintoihin. Esimerkiksi tänään ajauduimme niinkin epätoivoiseen ratkaisuun kuin päivän vietto keskustan ilmastoiduissa tavarataloissa. Ja mukavasti se päivä siellä kuluikin! Valintojen äärelle jouduin kuitenkin heti kotiin tultuamme kun Kerttua piti lähteä käyttämään lenkillä. Mistä löytyikään ne varjoisimmat reitit?? Kerttu toki osaa nauttia lämmöstä ja auringonpaisteesta, mutta liika on sillekin liikaa. Varsikin kun sen jäähdytystekniikat rajoittuvat läähätykseen ja kylkimakuuasentoon (niin, ne tuulettimet ovat edelleen Kertun mielestä paholaisen keksintöjä). Päiviin on tullut myös aivan uudenlaisia rutiineja; vesipulloja on muistettava laittaa jääkaappiin hyvissä ajoin jos mielii juoda kylmää vettä. Hanasta sitä on aivan turha yrittää saada. Ja tietenkin kaikki kierrätettävissä oleva vesi on kerättävä talteen, että matofarmille, Lihikselle, tomaateille ja uusimmalle tulokkaalle kumkvattipuulle riittää kasteluvettä.

Lämmin sää vaikuttaa myös harrasteisiin. Lenkille lähtö ei onnistukaan ihan tuosta vain - jos mielii lähteä siedettävässä, alle 30 asteen lämmössä, on oltava lenkkarit jalassa jo hyvissä ajoin aamulla seitsemän maissa tai sitten on odotettava iltamyöhää ja toivottava, että lämpötila ehtii laskea riittävästi. Ja katuvalojen puuttuessa ja iltamyöhän tarkoittaessa iltayhdeksää /-kymmentä ainakin meikäläisen kohdalla nuo aamulenkit on ainoa vaihtoehto. Ja ne taas edellyttävät aivan älyttömän aikaista herätystä. Eli yhteenvetona voisi todeta, että lenkkeily on ollut melko vähissä viime aikoina... Ja se - yhdistettynä takapihalla komeilevaan pieneen punaiseen grilliin - on alkanut näkyä ja tuntua tuossa keskivartalon alueella... On siis pikaisesti keksittävä jotain! Tänään päivällä ollessani "kävelyllä" Kertun kanssa (= istuessani puistossa eukalyptuspuun ihanassa varjossa Kertun istuessa siinä vieressä) keksin jo pitkäksi aikaa unohtuneen uintiharrastuksen. Joskus taannoin kaukaisessa Itä-Suomessa tuli käytyä uimahallissa jopa kerran viikossa. Harrastus tyssäsi kuitenkin siihen, kun siirtyminen suihkutiloista altaaseen ja takaisin tuntui niin epämiellyttävältä kylmyyden takia (surkeaa, eikö totta). No, täällähän ei tarvitsisi kylmyydestä kärsiä, ja uikkarit ja uimalasitkin löytyy, joten täytyypä vielä tänään googlettaa lähintä ulkoilmauima-allasta!

Ja lopuksi, nämä ovat vain huomioita lämpimän sään vaikutuksista elämään. Tämä ei ole valitusta liiasta kuumuudesta. Se, että nyt on kuuma ei tarkoita sitä, että kaipaisin kylmyyttä. Tämän hetkinen 30 asteen sisälämpötila ei tarkoita sitä, että voisin nauttia talven aikana 10-15 asteen huoneenlämmöstä. Tätä hellettä saa jatkua vielä aika pitkään, että sortuisin sanomaan yhdellekään aussille täällä, että on se niin mukavaa kun talvella on kylmä kuuman kesän jälkeen!

-A