Jarkon 1. peli pelattiin maanantaina pienehköllä ulkokentällä (tai siis pieni oli se katsomo...). Kannustuksesta päätellen katsomoon olivat kokoontuneet Melbournen (/Australian?) kaikki suomalaiset. Tunnelma oli huikea ja jännitystäkin riitti. Jarkko voitti ensimmäisen kaksi erää, mutta antoi kanadalaisen Frank Dancevicin voittaa kaksi seuraavaa hoitaen lopulta viidennen erän näytöstyyliin. Me kävimme hakemassa lippuihin nimikirjoitukset ja palasimme onnesta (?) punoittaen työpaikalle. Valveutuneet työkaverit olivat tietysti seuranneet pelin kehitystä internetin välityksellä ja onnittelivat meitä vastaan tullessaan!
Tenniskuume ei poistunut peliä seuraamalla, vaan pitihän se toiseenkin Suomi-peliin päästä. Mielenkiintoisia pelejä olisivat olleet toki kaikki keskiviikon 2. kierroksen pelit, mutta suomalainen pelaaja tarjosi hyvän tekosyyn karata töistä... Toinen peli oli jo hieman isommalla areenalla, mutta lippu oli saman hintainen kuin aikaisemmin. Vaikka Jarkko hoiti vastustajan, Amerikan Jesse Levinen 3 erässä, ei peli ollut mikään läpihuutojuttu. Toinen erä meni tie breakkiin ja kolmannessa erässä Jarkko nousi takaa-ajoasemasta voittoon. Jarkko manasi syöttöään, peliään, kenttää ja tuulta mielikuvitusvalmentajalleen siihen malliin, että korvat punoittivat (niinpä niin - olisi pitänyt ottaa eka päivästä opikseni ja laittaa aurinkorasvaa!). Lopulta voitto siis kuitenkin tuli ja suomalaiskatsomo oli liekeissä!
J
Suomalainen tennisfani nimmarijahdissa.
Jahas, mikäs se sieltä lentää? Taitaa olla Wilsonin keltainen karvakuula.