sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Laukkaretki

Viime viikonloppuna suunnistimme kohti Great Ocean Roadia ja tarkemmin sanottuna Lornen rantakylää. Meillä oli varattuna apartmentsihuone lauantaista maanantaihin koiraystävällisestä majatalosta. Reissu oli tiedossa jo hyvän aikaa, sillä olin ilmoittautunut sunnuntaiaamuna juostavalle Great Ocean Road-maratonille.

Starttasimme varhain lauantaina Melbournesta, ensimmäisenä etappina Aireys Inletissä sijaitseva hevostalli, josta A oli varannut itselleen ranta/metsäratsastussession. Lämpömittarin näyttäessä 5 astetta ja vettä tihkuttaessa, arvelutti hieman ratsastelun mielekkyys, mutta onneksi kuitenkin tuli mentyä. Paikan päällä ei juuri satanut ja maisemat olivat upeita. A sai vielä varmuuden vuoksi päälleen pitkän lämpimän takin. Kun A oli ratsastamassa, me Kertun kanssa "herkistelimme" ja tankkasimme hiilihydraatteja. Lähes kolmen tunnin päästä palasi metsästä iloinen ryhmä ratsastajia - oli kuulemma vauhdin hurmaa, kun laukkasi mutkittelevaa polkua metsässä!

Hevostelun jälkeen jatkoimme parikymmentä kilometriä eteenpäin Lorneen. Majapaikka oli poikkeuksellisen viihtyisä, totesimme. Illan suussa viimeistelin tankkauksen An laittamalla kanapastasalaatilla. Ja pitihän sitä käydä paikallisessa kaupassa hakemassa hieman herkkuja maratonin maaliin.

Sunnuntaina oli aikainen herätys. Kyllä se vaan aina kummasti jänskättää, vaikka ihan huvikseen käy vähän juoksentelemassa! Onneksi tällä kertaa lähtö oli ideaalinen: vain kahden sadan metrin päässä meidän hotellista. Vein aamulla repullisen vaatteita kuljetettavaksi maaliin, joka sijaitsi Apollo Bay nimisessä kylässä 45 kilometrin päässä (jep, juoksu oli siis 45km, mutta maratonille, 42.2km, tulisi saamaan virallisen ajan). Vartti ennen starttia olin vielä hotellihuoneessa. Lopulta A ja K tulivat saattamaan minut matkaan, joten saatoin lämmittelyn jalkeen jättää päällysvaatteet heille. Onneksi lämpötila oli sentään päälle 10 - vettä alkoi tosin sataa lähdön lähestyessä.

Maratonreitti mutkitteli rannanmyötäisesti. Maisemia katsellessa matka taittui iloisesti. Välillä vastaan osui tuulenpuuska, mutta hain häpeilemättä peesiapua kanssajuoksijoista. Alkupuoliskolla menoa raikasti vesisade, mutta kylmä ei onneksi tullut. Juomapisteitä oli matkan varrella 5km välein. Toisella juottopisteellä otin "urheilujuomaa", mutta se osoittautui hiilihapotetuksi jääteejuomaksi. Ymmärrän kyllä, että kyseinen juomamerkki oli maratonin pääsponsori, mutta pitkässä juoksussa maha kuplii ihan riittävästi muutenkin. Onneksi ilma ei ollut lämpimämpi, joten pärjäsin hyvin vedellä.

Vauhdin hiipuessa kellotin maratonille ajan 3 tuntia 28 minuuttia. Olin tyytyväinen, ja itselleni tekemieni lupausten mukaisesti vaihdoin kävelylle. Yleisöä koko matkalla oli vasta viimeisen kilometrin matkalla, kannustuksen siivittämänä otin sentään loppukirin ja ylitin maalilinjan ajassa 3:50 (loppukiriin vaikutti myös se, että minun piti ehtiä Apollo Baysta Lorneen klo 12 lähtevään bussiin...).

Oli erittäin hyvä ratkaisu olla hotellissa vielä yksi yö. Aamulla tosin olivat alaraajat kaikilla hieman kipeinä. Auto järjesti meille pienen lisäyllätyksen; startatessa se ei päästänyt ääntäkään. Akku lopussa - onneksi paikallisen autoliiton auto tuli tarjoamaan lisävirtaa... Valitettavasti ihmisille moista lisävirtaa ei ollut tarjolla.

J



Vauhdikas ratsukko




Hevoskuiskaaja. Huomatkaa taustalla kaksi dalmatianhevoista.



Alkulämmittely aamuhämärässä.

Alkupuolella matkaa.






Meno ei enää näytä terveeltä, mutta ainakin maisemat ovat hienot.



"Ai voitinks mää vai?"

perjantai 9. toukokuuta 2008

Eläintarhassa

Tuli käytyä yhdessä eläintarhassa ihan maksavana asiakkaana. Meillähän on kaupungin eläintarha kirahveineen ja orangutangeineen 500m päässä kotoa, mutta toistaiseksi siellä ei ole tullut kunnolla käytyä (ollaan juoksutapahtumassa juostu kerran läpi, mutta silloin tuli vain tuijotettua ohitettavia selkiä). Nyt käytiin 70 km päässä Healesville Sanctuary:ssa, jossa majailee Australian alkuperäiseliöitä. Ensimmäistä kertaa bongasimme echidnan (suomenkielinen nimi on parempi: nokkasiili), tasmanian tuholainen (=pussipiru/pussiahma) ja dingon. Hienoja kokemuksia. Tosin siinä vaiheessa, kun kuulimme suomalaisen turistin selittävän matkaoppaalle (oikeasti!) "teör vos ei veri feimöys finis bänd Dingo", pakenimme nopeasti paikalta :)



Veri feimous änimal

Nokkasiili (koko on luokkaa siili steroideissa)


"Vielä tänne ihan hyvin mahtuu"

Petolintunäytös: "kivi + muna = täystuho"

J

torstai 8. toukokuuta 2008

Kun ilta pimenee...

Kun ilta pimenee (mikä tapahtuu nykyään siinä kello kuuden aikoihin) on mukava kääriytyä sohvalle viltin alle, ottaa kupponen teetä ja vaikka lueskella hyvää kirjaa. Tai siis totta puhuen, useinmiten, jäädä hyville sijoille odottelemaan tietokoneen vapautumista ;)

Ja sitten kohta se alkaa... ensin kuuluu "tumps, tumps, tumps, tumps" ja Kerttu juoksee käytävää pitkin olohuoneeseen. Sitten alkaa Tuijotus. Ja se jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu, niin kauan kuin on tarpeellista. Kerttu tietää, että se aina loppujen lopuksi voittaa nämä tuijotuskilpailut. Tuijotus yhdistettynä nojaukseen ei ikinä petä! Kirja, Nintendo, tai teekuppi laitetaan syrjään ja emäntä nousee, kerää vilttinsä ja käy lattialle istumaan. Siinä vaiheessa Kertun ilolla ei ole rajaa, häntä viuhuu kuin huippuunsa viritetty viikate ja viltin lattialle asettaja saa innokkaan apulaisen. Ja kohta sitä ollaan molemmat kääriytyneenä viltin alle, mukavan lämpimään ja pehmoisaan...

-A


Tuijotus.



Tavoite saavutettu!