Viime viikonloppuna suunnistimme kohti Great Ocean Roadia ja tarkemmin sanottuna Lornen rantakylää. Meillä oli varattuna apartmentsihuone lauantaista maanantaihin koiraystävällisestä majatalosta. Reissu oli tiedossa jo hyvän aikaa, sillä olin ilmoittautunut sunnuntaiaamuna juostavalle Great Ocean Road-maratonille.
Starttasimme varhain lauantaina Melbournesta, ensimmäisenä etappina Aireys Inletissä sijaitseva hevostalli, josta A oli varannut itselleen ranta/metsäratsastussession. Lämpömittarin näyttäessä 5 astetta ja vettä tihkuttaessa, arvelutti hieman ratsastelun mielekkyys, mutta onneksi kuitenkin tuli mentyä. Paikan päällä ei juuri satanut ja maisemat olivat upeita. A sai vielä varmuuden vuoksi päälleen pitkän lämpimän takin. Kun A oli ratsastamassa, me Kertun kanssa "herkistelimme" ja tankkasimme hiilihydraatteja. Lähes kolmen tunnin päästä palasi metsästä iloinen ryhmä ratsastajia - oli kuulemma vauhdin hurmaa, kun laukkasi mutkittelevaa polkua metsässä!
Hevostelun jälkeen jatkoimme parikymmentä kilometriä eteenpäin Lorneen. Majapaikka oli poikkeuksellisen viihtyisä, totesimme. Illan suussa viimeistelin tankkauksen An laittamalla kanapastasalaatilla. Ja pitihän sitä käydä paikallisessa kaupassa hakemassa hieman herkkuja maratonin maaliin.
Sunnuntaina oli aikainen herätys. Kyllä se vaan aina kummasti jänskättää, vaikka ihan huvikseen käy vähän juoksentelemassa! Onneksi tällä kertaa lähtö oli ideaalinen: vain kahden sadan metrin päässä meidän hotellista. Vein aamulla repullisen vaatteita kuljetettavaksi maaliin, joka sijaitsi Apollo Bay nimisessä kylässä 45 kilometrin päässä (jep, juoksu oli siis 45km, mutta maratonille, 42.2km, tulisi saamaan virallisen ajan). Vartti ennen starttia olin vielä hotellihuoneessa. Lopulta A ja K tulivat saattamaan minut matkaan, joten saatoin lämmittelyn jalkeen jättää päällysvaatteet heille. Onneksi lämpötila oli sentään päälle 10 - vettä alkoi tosin sataa lähdön lähestyessä.
Maratonreitti mutkitteli rannanmyötäisesti. Maisemia katsellessa matka taittui iloisesti. Välillä vastaan osui tuulenpuuska, mutta hain häpeilemättä peesiapua kanssajuoksijoista. Alkupuoliskolla menoa raikasti vesisade, mutta kylmä ei onneksi tullut. Juomapisteitä oli matkan varrella 5km välein. Toisella juottopisteellä otin "urheilujuomaa", mutta se osoittautui hiilihapotetuksi jääteejuomaksi. Ymmärrän kyllä, että kyseinen juomamerkki oli maratonin pääsponsori, mutta pitkässä juoksussa maha kuplii ihan riittävästi muutenkin. Onneksi ilma ei ollut lämpimämpi, joten pärjäsin hyvin vedellä.
Vauhdin hiipuessa kellotin maratonille ajan 3 tuntia 28 minuuttia. Olin tyytyväinen, ja itselleni tekemieni lupausten mukaisesti vaihdoin kävelylle. Yleisöä koko matkalla oli vasta viimeisen kilometrin matkalla, kannustuksen siivittämänä otin sentään loppukirin ja ylitin maalilinjan ajassa 3:50 (loppukiriin vaikutti myös se, että minun piti ehtiä Apollo Baysta Lorneen klo 12 lähtevään bussiin...).
Oli erittäin hyvä ratkaisu olla hotellissa vielä yksi yö. Aamulla tosin olivat alaraajat kaikilla hieman kipeinä. Auto järjesti meille pienen lisäyllätyksen; startatessa se ei päästänyt ääntäkään. Akku lopussa - onneksi paikallisen autoliiton auto tuli tarjoamaan lisävirtaa... Valitettavasti ihmisille moista lisävirtaa ei ollut tarjolla.
J
J
Vauhdikas ratsukko
Hevoskuiskaaja. Huomatkaa taustalla kaksi dalmatianhevoista.
Alkulämmittely aamuhämärässä.
Alkupuolella matkaa.

Meno ei enää näytä terveeltä, mutta ainakin maisemat ovat hienot.
"Ai voitinks mää vai?"