perjantai 31. elokuuta 2007

Sopeutumista ja shoppailua

Tai sopeutumista shoppailulla, ihan miten vaan :) Taalla siis elo on jatkunut kaikenlaisien arkipaivan asioiden hoidon parissa, ja siina sivussa hiukan shoppaillessa. Sopeutumista on tapahtunut jonkinverran ainakin tuon aikaeron suhteen - sen jalkeen kun jossain vaiheessa yota/aamuyota unen paasta vihdoin saa kiinni, uni kylla maittaakin. Yleensa paastaan pirteina noin klo 12 paivalla liikenteeseen. Sopeutumista ollaan saatu harjoitella myos paikallisen saan suhteen. Lampotilat vaihtelevat taalla aikalailla - tai ainakin minusta enemman kuin Suomessa. Ensinnakin paivan ja yon valilla on hurja ero, eli kun ilta pimenee siina 17-18 valisena aikana niin paree olla ekstravaatetta foljyssa. Lisaksi jokainen paiva on erilainen; eilen oli taysin t-paitakeli kun taas tanaan olisi kaivannut melkein villapipoa ja hanskoja kovan tuulen vuoksi (lienee tullut suoraan Etelamantereelta?).

Sopetumista ja ihmettelya on myos aiheuttanut tama vaikeus todistaa henkilollisyys, niinkuin J edellisessa postissa kirjoitti. Eli jos kannyliittymaa tai vuokrakamppaa meinaa taalta saada niin kannattaa varustautua kunnon arsenaalilla erilaisia kuvallisia henkilollisyystodistuksia. Ilmeisesti taallapain ei tunneta sellaista ihmeellista asiaa kuin sosiaaliturvatunnus/"personal number" tms. joka katevasti yksiloisi ihmiset. Tavat tosin vaihtelevat - pankkitilin kun sai helposti pelkastaan passia vilauttamalla, mutta kannyliittyma olikin jo paljon vakavampi asia ja vaati melkein koko lompakon sisallon kumoamista poydalle :)

Se shoppailu onneksi onnistuu vilauttamalla vain sita yhta "henkilollisyystodistusta" :) Ollaan loydetty muutama mahtava shoppailukatu, mista saattaa loytaa ihan mita vaan ihkua. Eika edes (pelkastaan) kalliilla. Taalla on vierivieressa erilaisia putiikkeja, kirpparityyppisia ja vintage kauppoja, ja esim. tanaan kaytiin sellaisessa "Industrial" puljussa, josta saattoi loytaa vahan erikoisemman sisustuksen itselleen muistuttamaan esim. laboratoriota, hammaslaakaria tms. Luulen, etta meille ei tule taalla alkuperaisista suunnitelmista huolimatta Ikea-kotia vaan lahdetaan kierrokselle tuonne kaupungin kirpparikujille ja tehdaan sielta sopivia loytoja!


Nappikauppaa...


Taalla jatkuu ilta viinilasillisen seurassa - tottakai kun kerran viinimaassa kun ollaan!

-A

Infrapunalamppu - pahuuden sanansaattaja?


Ollaan kuluneella viikolla kayty katselemassa kamppia. Ollaan jopa jatetty pari hakemusta, mutta meita ei ole toistaiseksi valittu vuokralaisiksi. Johtunee tuosta pikku koirasta, jonka aina auliisti ilmoitamme hakemuksessa. No jokatapauksessa - eikohan jonkinlainen luukku meille viela jarjesty.

Meille uusi ilmio paljastui, kun alettiin jattaa noita hakemuksia; henkilollisyys pitaa todistaa "100 pisteen" arvoisesti. Tapa lienee taalla tarpeen, silla ulkomaalaisia on niin hervottoman paljon. Tarkoittaa siis sita, etta erilaiset dokumentit pisteytetaan ja yhteensa pitaa saada 100 pistetta. Esim passi on 40 pistetta, ajokortti 40 pistetta, Medicare-kortti 25 pistetta, vanha sahko/kaasu/vuokralasku 10 pistetta jne. Meilla on kaytannossa vain nuo kaksi ensimmaista, joten kerran on joutunut tarjoamaan mm. suomalaista kuvatonta kelakorttia... No nakojaan tuo on taalla tunnettu - siita todisteena uudet "oikeat" kannykkaliittymat. Prepaidit olisi saanut helpommalla, mutta eivat nuo oikein houkuttele. Kantsii jatkossa tekstailla ja soitella noihin aussinumeroihin!

Huomenna pitaa vaihtaa kamppaa. Nimittain hostellista toiseen. Ollaan asuttu viikko The Nunneryssa Fitzroyn kaupunginosassa ja mukava paikkahan tama on ollut. Varattiin paikka alkuun viikoksi ja vasta toissapaivana kyseltiin jatkoaikaa. Kavipa sitten niin, etta la-su-yoksi ei ollut kuin sikaosasto (=yhteishuone)-paikkoja, joten varattiin huone toisesta hostellista, YHA:sta. Paikka on joka tapauksessa lahempana uutta tyopaikkaa (ja mahdollista tulevaa asuntoa) joten hyva niin. Tavarat voi olla hankalaa saada pakattua takaisin matkalaukkuihin, mutta onneksi muovipussit ja taksit on keksitty... Tama nykyinen, seka tuleva hostellihuone ovat privaattihuoneita, mutta vessat ja suihkut ovat yhteiskaytossa. Hinnat ovat kohdillaan: n. 30-40 eur/yo.

Niin joo. Kaytiin tanaan Kerttua katsomassa, ja selvasti tuo koiraelain jo hyvaksyy karanteenin. Naapurikopin saksanseijojan kanssa Kerttu on jo hyva kaveri. Tanaan oli pikkuisen kylmempi paiva (10 asteen kieppeilla ja tuulista), joten siella ollessamme lampolamppu rapsahti paalle. Kerttu kavahti lamppua eika enaa suostunut tulemaan asuntonsa oleskeluhuoneeseen. Meidan piti mainita Kertun hoitajalle, Rickylle, etta K ei ole tottunut moisiin grilleihin...


Kertun kämpillä kauniinpana päivänä


Lopuksi, kiitos blogin vakiokommentaattoreille :) Kommentit on luettu tarkkaan ja hymyssa suin. Valokuvia meilla on aika laja, mutta toistaiseksi ei olla saatu luotua niiden siirtoon tarvittavaa nettiyhteytta...

J

keskiviikko 29. elokuuta 2007

Asioiden hoitoa Australiassa

Muutama paiva on rattoisasti kulunut hoidellessa kaikenlaisia kaytannon asioita, joita ilman elama taalla on hiukka hankalaa. Aussitillin avaaminen kavi napparasti - lyhyen nettihaun perusteella valittiin pankki ja paineltiin passit kourassa ensimmaiseen officeen mika vastaan tuli. Systeemit tuntuisi olevan aika samanlaisia kuin Suomessa. Paitsi korot on vahan eri luokkaa kuin mita Suomessa on tottunut; saastotilille (missa ei ole nostorajoituksia) saa 6.3 % koron. Tosin lainojen korotkin on hiukan eri luokkaa kuin Suomessa. Hyva asia meidan matkaajien kannalta on se, etta Suomella ja Australialla on jonkinlainen yhteistyasopimus sosiaaliturva-asioissa ja niinpa meillakin on jo paikallinen Kela-kortti eli Medicare on haussa.

Paikallinen kannyliittyma olisi viela poikaa...kaytiin kylla jo yhdessa Telstra-myymalassa, mutta jotenkin puhe kaantyi hyvin nopeasti surffaukseen :) Myyja oli siis innokas surffaaja ja opasti meillekin parhaat paikat, taytyy ehka menna kokeilemaan kun tassa noin tunnin ajomatkan paassa on jonkinlainen surffaajien mekka. Ja vuodenaikakin on kuulemma juuri nyt otollinen. Tama myyjajamppa oli lahdossa lomamatkalle Suomeen lokakuun lopussa, ja odotti kovasti mm. revontulien nakemista, toivottavasti onnistuu siina! Minun oli pakko hiukan pelotella sita karhuilla (oli siis menossa jonnekin Rovaniemen suuntaan), kun se oli ehtinyt vahan aikaisemmin niin polleasti "pelotella" meita aloittelevia surffaajia haikaloista taalla Australiassa. Taallahan ei mitaan suuria maapetoja ole, joten tama varoitus karhuista sai kylla aikaiseksi ihan kunnon vasteen poikarukassa! Jayh, jayh...

-A

tiistai 28. elokuuta 2007

Karanteenikuulumisia

Australia on ehdottomasti yksi vaikeimmista paikoista, joihin voi yrittaa tuoda mitaan elavaa tai eloperaista. Niinkuin monet ovat jo saaneet kuulla, Kertun maahantuonti vaati yli vuoden etukateisvalmisteluita sisaltaen testit rabies-vasta-aineista, leptosprirasta (noin kymmenesta eri "lajista"), brusellasta, erlichiasta (kyllahan te kaikki tunnette hyvin nama Suomessa niin yleisesti esiintyvat taudit!?) + ainakin kaksi kertaa punkki/tai/kirppuhoito + madotukset + rokotukset + kaikista kahteen kertaan virkaelainlaakarinkaynti tietojen tarkistusta varten ja tietenkin mikrosiru ym. ym. ym. J ehti muutama paiva ennen lahtoa vitsailla, etta ainoa "trooppinen" tauti mita ei tarvitse testata on leishmaniaasi. Eikohan heti sen jalkeen Australian karanteeniviranomaisen (AQIS) sivuille ilmestynyt lisays tuontimaarayksiin: kaikilta 1.9. jalkeen mm. Suomesta tuotavilta koirilta pida testata myos leishmaniaasi :) Onneksi selvittiin edes talta! Ja tiedetaanpahan nyt ainakin, etta meilla on superterve koira!!

Kaksi kertaa ollaan kayty Kerttua moikkaamassa karanteenikennelissa. Itse kennel on kylla aika ihme paikka! Sen "henkea" kuvaa ehka parhaiten se, etta ennen matkaa suunnittelemamme kennelin tyontekijoiden "lahjonta" karkilla tms. ei tulisi kuuloonkaan. Siella varmaan jatettaisiin pois nuo lainausmerkit sanasta lahjonta ja annettaisiin meille hulluille suomalaisille vahintaan porttikielto koko paikkaan. No tama on ehka vahan liioittelua, mutta tarkkaa siella kaikki on. Vierailuaikoina (aamu- ja iltapaivalla noin 3 tunnin ajan) sisaan aidatulle alueelle paasee vartijakopin kautta, ja tulo- ja poistumisaika alueelta kirjataan parhaimmillaan kaksi kertaa eri vihkoseen. Omaa lemmikkiaan saa menna tapaamaan ehdottomasti vain kahdesti viikossa. Ja niita lemmikkeja muuten kennelissa piisaa - Kertun "asunnon" numero on 79! No, onneksi tyontekijat ovat aussien tapaan hyvin ystavallisia ja tuntuvat pitavan hyvan huolen elaimista. Kertullakin on kennelin keittiossa oma lokero, jossa lukee "Kertu", ja johon saamme jattaa Kertun leluja ja makupaloja. Ja pissallekin viedaan erikseen nurmialueelle, jos asia ei hakin betonille onnistu ;)

Ja nama karanteenimaarayksethan eivat koske pelkastaan elavien elainten maahantuontia vaan myos kaikenlaisten elintarvikkeiden ja kasviperaisen aineksen maahantuonti on tiukkaan saadeltya. Mekin tullessamme lentokentalle menimme kiltisti tullaamaan lenkkarit (jotka oli tietenkin harjan kanssa puunattu puhtaaksi kaikesta kurasta ja mullasta). Itse tullaus sujui kuitenkin tosi nopsaan - tulliseta vain nopeasti vilkaisi kenkien pohjat ja silla selva. Ne, jotka olivat ruksanneet maahantulokorttiin "ei tullattavaa" joutuivat mielestani jarjestaan laukkujen lapivalaisuun. Mielenkiintoista nahda miten kay rahtitavaroiden kanssa, jotka sisaltavat kaikkea ausseja pelottavaa materiaaleja kuten vaelluskenkia ja telttakeppeja...

-A

maanantai 27. elokuuta 2007

Kumpi voittaa, aikaero vai mina?

Talla hetkella aikaero on vahvasti voitolla. Kello on taalla nyt 6.15 ja olen jo nelisen tuntia ollut valveilla ja miettinyt koska sita kehtaisi lahtea tanne hostellin "yleiselle puolelle" surffaamaan nettiin. Kun tuo sangyssa pyoriminen aamuyolla on niin tylsaa, tylsaa, tylsaa!! Eilinen ja ainakin tama tuleva paiva mennaan siis neljan tunnin younilla. No, onneksi ensimmainen yo, jota J jo edellisessa tekstissa hiukan sivusikin, oli toista luokkaa; mehan siis saavuimme tanne perjantaina 5 aamulla ja taisteltiin urheasti hereilla koko paiva. Nukkumaan mentiin siina 17-18 maissa ja herailtiin sitten lauantai"aamuna" klo 13. Muistan tuolloin lyhyen keskustelun, jossa pohdittiin sita, etta ilmeisesti on mahdollista nukkua 19 tuntia putkeen ja sita, etta kuinka mahtavaa on pitkasta aikaa vaan potkotella sangyssa ilman etta on kiire tehda mitaan... Seuraavan kerran herasimme klo 16 jalkeen ;)

Tama aikaero on siis asia, joka taytynee ottaa vakavasti kun matkustaa tanne Aussilaan. Tiedoksi vaan teille, jotka suunnittelette lomareissuja tanne - alkaa suunniteko parille ensimmaiselle paivalle juuri mitaan! Tosin reagoiminen aikaeroon tuntuu olevan aika yksilokohtaista paatellen siita, etta J on nukkua posottanut kaiket yot - kylla oon kateellinen...

No, ei tassa viela aiota luovuttaa. Tanaan on tarkoitus pidattaytya paivaunista valvomisesta huolimatta. Jospa se vaikka nopeuttaisi sopetumista paikalliseen aikaan. Talla viikolla on tosin aikomuksena kierrella katselemassa vuokra-asuntoja...kuinkakohan moni vuokranantaja haluaa vuokrata kamppansa zombille (jolla on viela kaiken lisaksi koira)???

-A

sunnuntai 26. elokuuta 2007

Ruokaa ja juomaa

Kahden Australiassa vietetyn paivan (joista yhden nukuimme) aikana olemme tutustuneet paikalliseen ruokakulttuuriin. Oikeastaan ensimmaisen kerran tutustuimme kengurun makuun keskiviikkona Keravalla. Hyvaa oli! Taalla paikan paalla sita kengurun lihaa ei ole paljoa lautasilla nakynytkaan. Eilen illalla kavimme syomassa Lygon Streetin italialaisella patkalla; 2 km alueella, jossa oli vieri vieressa pizza- ja pastapaikkoja. Hyvaa ja edullista! Lisaksi taalla nayttaisi olevan hyvin edustettuina thai-, kiinalaiset seka muut itamaiset keittiot.

Juomapuolesta pitaa mainita, etta Fostersia en ole nahnyt mainostettavan/mainittavan/myytavan missaan. Sen sijaan oluesta loytyy mm. Victoria Bitteria, Carlstonia jne. Toinen "jarkytys" oli se, etta olutta ei myyda tavallisissa ruokakaupoissa, vaan pitaa raahautua varta vasten "bottle shop:iin" jossa sitten myydaankin kaikkia juomia. Viinimerkit nayttivat tutuilta ja hintalappu niiden kyljessa samalta kuin suomessa - taalla tosin hinta oli aussidollareissa, eli olivat noin 40% halvempia.

Kavimme eilen kokeilemassa paikallisia lenkkireitteja. Kavi pian selvaksi, etta kaupungin alueella ei kannata yrittaa juoksennella. Liikennevalot ovat aika hitaita ja lisaksi sita tuntuu aina katsovan autoja vaaraan suuntaan. Muutamassa puistossa johon tormasimme juoksentelu sujui mainiosti. Onneksi nuo puistot ovat myos aika hervottoman kokoisia.

Paikallinen julkinen liikenne on loistavasti suunniteltu. Ydinkaupungin ruutukaava-alueen ympari kulkee ilmainen City Circle-raitiovaunu. Lisaksi isompaa reittia kulkee ilmainen turistibussireitti. Taman lisaksi on varsinainen maksullinen liikenne: bussit, ratikat seka paikallisjunat. Vuorokauden lippu kaikkiin julkisiin maksaa 3 dollaria. Huomenna paastaan taas testaamaan julkisia seka suuntavaistojamme, kun kaydaan tervehtimassa Kerttua "kennelissa".

J

lauantai 25. elokuuta 2007

TERVEISIA AUSTRALIASTA!

Taalla vihdoin ollaan! Ensivaikutelma kaupungista on oikein hyva - ehdottomasti yksi sellaisista paikoista, johon tultuaan vaan tietaa, etta siella tulee viihtymaan. Tama tuntemus tuli meille molemmille, joten hyvalta nayttaa! Matka perille sujui hyvin, mutta jonkin verran "blogimateriaalia" toki tarttui mukaan ennen matkaa ja matkan varrella...

Muutto Suomesta aiheuttaa kaikenlaista asiointia erilaisten virastojen ja firmojen kanssa, ja meidankin pari viimeista viikkoa Suomessa kului mukavasti muun askareen ohessa soitellessa Kelaan, verovirastoon, vakuutusyhtioon jne. Yksi asialistalla olleista asioista meikalaisen kohdalla oli reklamaatio Feelmax-nimiseen yritykseen, koska olin ostanut heidan valmistamansa ns. kevytjalkineet toukokuussa, jotka olivat sitten jo kesakuun lopussa kuluneet pohjasta puhki. Ja eikun reklamaatiota firmaan... Tassa vaiheessa kaikki naytti lupaavalta ja firma suhtautui hyvin asiallisesti valitukseeni ja lupasi lahettaa tilalle uudet tossut kunhan heidan antamiensa ohjeiden mukaan palautan postissa rikki menneet heille. Mutta tossuja kun ei alkanut kuulumaan niin pakkohan sita oli ruveta soittelemaan peraan ensin kerran, sitten toisen, kolmannen, ja ainakin viela neljannen ja viidennen kerran pitkin kesaa, jonka jalkeen vihdoin lahtoviikolla alkoi meikalaisellakin menna nervi. Olin jo kertonut saman asian ja antanut samat tiedot Feelmaxille jo niin monta kertaa eika asia milloinkaan edennyt mihinkaan, etta viimeinen soitto alkoi jo varoituksella "nyt en sitten jaksa enaa olla kohtelias...". Viimein heidan ilmeisesti jonkinlainen reklamaatiovastaava soitti minulle lahtoaamuna (kerrankin edes pitivat lupauksensa ja soittivat takaisin!). Se puhelu olikin tietylla tavalla historiallinen, koska en muista ikina huutaneeni ja kiroilleeni puhelimessa niin antaumuksella! Mutta kylla sita napsahtaa hyvakaytoksisellakin kun ruvetaan suotta syyttelemaan ja vaittamaan asioita, jotka eivat todellakaan pitaneet paikkaansa. Tama ulkomaalaistaustainen naikkonen oli ilmeisesti ymmartanyt "asiakas on aina oikeassa" lauseen taysin painvastaisesti. Lopputulos puhelun jalkeen oli se, etta lahtoaamuna jouduin viela soittelemaan seka kuluttajaneuvojalle etta postiin ja tekemaan ilmoituksen MUKA kadonneesta postipakkauksesta, joka siis sisalsi nama kovan onnen kengat. Ja mitaan uusia kenkia ei ollut tulossa tilalle alkuperaisista lupauksista huolimatta saatika rahoja takaisin. Kylla harmitti, etta olin ikina kehunut ja saanut muutaman keverinkin ostamaan kyseiset tossut Feelmaxilta!! No, asia sai paremman kaanteen kun J soitti firman toimistusjohtajalle, joka lupasi sitten henkilokohtaisesti lahettaa tossut minulle tanne Australiaan. Nyt en tieda harmittaako enemman se, etta niin hyviksi pitamieni tossujen ruusuinen kuva luhistui taysin silmissani vai se, etta tarvittiin mies puhelimeen, etta asia selvisi :)
No, vaikka edella kuvattu soittelurumba sai mielen matalaksi hetkeksi aikaa, se ei onneksi haitannut lahtovalmisteluja ja saimme parin tunnin tyoskentelyn jalkeen matkalaukut pakattua ja vielapa kiinni! Voitte kuvitella, etta parin kuukauden tavaroiden ahtaaminen 23 kg:aan + yhteen kasimatkatavaralaukkuun on haastavaa. Pelastuksemme oli (tai niin ainakin tassa vaiheessa luulimme), etta kasimatkatavaroilla ei ollut painorajoitusta. Taman J varmisti viela puhelimitse BA:lta. Lentokentalle saavuimme - yllattavaa kylla - hyvissa ajoin, noin 3 tuntia ennen koneen lahtoa. Tama koitui meille seka tappioksi etta voitoksi, ihan miten sen nyt haluaa ajatella. Lahtoselvityksessa nimittain kuulimme, etta painoraja kasimatkatavaroille olikin 8 kg. Ajattelin heti, etta nyt tulee ongelmia, koska olin punninnut oman laukkuni ja se painoi yli 14 kg ulkoisen kovalevyaseman ja modeemin ansioista. Ja J:lla tuskin oli paljoa sen kevyempi laukku lapparin takia... Ihmettelimme KOVASTI painoraja-asiaa tiskilla, koska olimme niin monesti varmistaneet, ettei sellaista pitaisi olla, mutta virkailija a.k.a. "nuorempi kaveri" ei suostunut muuttamaan mielipidettaan. Eika mekaan - varsinkaan sen aamuisen Feelmax-tappelun jalkeen voitu enaa vaittaa vastaa, koska se olisi mennyt jo riitelyn puolelle, eika sellaista uskalla tehda lentokenttavirkailijoiden kanssa. Eikun siis tylysti laukut levalleen keskelle Helsinki-Vantaan lentokenttaa ja uudelleen pakkaaminen kayntiin... Noin tunnin raa'an tyonteon jalkeen saatiin laukut painamaan hiukan alle 9 kg. Parempaan ei millaan pystynyt, joten se saisi luvan riittaa. Matkalaukkujen painon kanssa ei ollut ongelmia, mutta tilavuuden kanssa sitakin enemman! Tama toki ei tullut yllatyksena, koska aamulla esim. J:n laukku saatiin silla tavoin kiinni, etta J siskonska kanssa seisoi laukun paalla :) Penkille kasaantui siis epamaarainen mytty tavaraa joka ei millaan ilveella mahtunut mukaan. Eikun kamat J:n reppuun ja sailytyslokeroon, ja toivomaan, etta joku paasisi ne joskus hakemaan kentalta ja etta ne mahtuisivat (ja ehtisivat ) laivakonttiin. Ja sitten takaisin lahtoselvitykseen, jossa (onneksi) oli eri virkalija. Aukasimme hanelle hiukan tilannetta, ja selitimme, etta meilla oli tassa asia kesken ja etta sen vuoksi oli kestanyt niin kauan, koska oli vaikea rankata mitka tavarat piti jattaa asemalla ja mita otti mukaan, koska kaikki tavarat oli kuitenkin mietetty niin, etta niita tarvitaan perilla. Ja mita sitten kuulimmekaan! "Mutta eihan British Airwaysilla ole mitaan painorajoitusta kasimatkatavaroille, kuka teita oikein palveli tassa tiskilla..." En tieda olisiko pitanyt itkea vai nauraa... Olisimme voineet hakea tavarat viela sailytyslokerosta, mutta niiden tuntien perusteella mita olimme laukkujen pakkaamiseen kayttaneet aamulla ja nyt myohemmin purkamiseen ja uudelleen pakkaamiseen kentalle tajusimme molemmat, etta siihen ei kannata lahtea tai myohastymme viela koneesta. Pahoittelujen saattamina lahdimme siis kevyiden kasimatkatavaroidemme kanssa kohti turvatarkastusta. Hiukan huvitti tuo minukin laukun sisalto... "juu, olen kylla tosi tarkkaan miettinyt, etta haluan pakata kasimatkataroihin juuri kovalevyn, kasan koiran tuontilupaan liittyvia papereita, villahousut ja kolme sukkaa... " J kirjoittaa tuossa parhaillaan reklamaatiota Finnairille, saa nahda mita vastaavat.

Itse reilun 20 tunnin lento Lontoon ja Singaporen kautta Melbourneen sujui tosi hyvin ja yllattavan nopeasti. Minulla oli itse asiassa enemman vaikeuksia viime kevaana, kun lensimme noin 5 tuntia Las Palmasiin. Meliin saavuimme perjantaina klo 5 paikallista aikaa kirpeaan kevatsaahan. Ei nyt mitenkaan kylmaan, mutta nahkatakille ja hanskoille oli kayttoa kun odottelimme hostellin avautumista. Olemme siis yota ainakin viikon ajan "the Nunnery" nimisessa hostellissa. Ja kylla, joku nunnaluostari tama on aikoinaan ollut. Meilla on ns. yksityishuone, joka on ihan viihtyisa. Hintaa tulee noin 30 euroa yolle, joten ei kovin paha. Ja sijanti hostellilla on tosi hyva, olemme tahan mennessa kartoittaneet kavellen lahimaastoja ja tulevan tyopaikkamme sijantia. Ja tanaan "aamulla" eli klo 17 aikoihin lahdimme kartoittamaan hyvia lenkkireitteja. Niita tuntuisi riittavan, koska kaupunki taitaa olla taynna erilaisia ja -kokoisia puistoja.

Kerttua kavimme toki katsomassa heti tulopaivana Spotwoodissa, jonne paasi katevasti raitiovaunu-lahijuna -yhdistelmalla. Kerttu voi hyvin vaikka oli se raukka vahan paasta pyorallaan...ei meinannut heti tuntea meita kun mentiin sita katsomaan... Mutta heti kohta oli kylla ilo ylimmillaan ja meidan naamat pestiin moneen kertaan sen parin tunnin aikana, mita kennelissa oltiin. Pahaltahan se tuntui sinne taas jattaa, mutta minkas teet :( Maanantaina mennaan taas sita moikkaamaan ja viedaan lisaa herkkuja ja leluja (eli pakko kayda paljon kahvilla, jotta saadaan pahvimukeja leluiksi :) )

-A

tiistai 21. elokuuta 2007

VUOROKAUSI LÄHTÖÖN!

Lähtö häämöttää jo todella lähellä - ehkä sitä kohta tajuaa itsekin kuinka lähellä. Viimeinen viikko on ollut niin täynnä toimintaa, että kaikki tapahtumat ja päivät ovat sulautuneet yhdeksi "mössöksi", mistä ei oikein ota enää selvää itsekään. No, kellosta se aina selviää mikä päivä on kyseessä ja onko aamu vai ilta eli kyllä tässä vielä ollaan jollain lailla selvillä missä mennään. Tarkkasilmäisimmät blogin lukijat ovat nimittäin saattaneet huomata ja ihmetellä sitä, miksi kirjoittajat elävät vuorokautta etuajassa ja muutenkin harjoittavat blogin kirjoitustoimintaa aivan epäinhimillisinä vuorokauden aikoina. Asialle löytyy kuitenkin looginen selitys; blogi on ja elää jo Melin ajassa :)

Viikon aikana on tosiaan tapahtunut paljon: maanantaina oli viimeinen asunnon näyttö (joka ei siis johtanut mihinkään), minkä jälkeen pakkaamisurakka pääsi todenteolla vauhtiin. Keskiviikkona ilmoitettiin OVV:lle vuokrattavasta kaksiosta, ja torstaina esiteltiin kämpää viidelle vuokraajaehdokkaalle. Perjantaina sovittiin asunnon vuokrasta ja lauantaina löydettiin vuokralainen myös autotallille. Lauantai-iltana vihdoin ja viimein yksi Golf + peräkärry ja yksi Opel starttasivat täyteen ahdettuina Hiihtäjäntieltä ja taakse jäi tyhjätty ja putipuhtaaksi puunattu asunto. Vanhempien ja sisarusten avustuksella saatiin siis vihdoin sunnuntain aikana kaikki Suomeen jäävät tavarat siististi säilöön ja peräkärry palautettua Kuopioon. Omituisinta oli, että tavaramäärä oli yllättävän pieni kun kaikki laatikot ja huonekalut oli kasattu siististi vanhaan huoneeseeni. Ehkäpä huomaamme joskus, että osa tavaroista on vaan jäänyt johonkin matkan varrelle?

Tämän päivän kovin juttu on ehdottomasti ollut Kertun matkan aloitus. Viime hetkeen asti Australian viranomaisten määräysten noudattaminen on aiheuttanut sydämentykytyksiä. Joka vaiheessa kuulemme jotain mitä olisi pitänyt jo olla tehtynä tyyliin "kai teillä itsellänne on ne tarvittavat lääkkeet mukana?" (Vantaan Kaupungineläinlääkärillä kun olimme ensin lahjakkaasti myöhästyneet puoli tuntia vastaanotolta tietöiden ja ruuhkien takia) tai "tähän boksiin olisi kyllä pitänyt porata reiät valmiiksi sinetöintiä varten" (Helsinki-Vantaan rahtiterminaalissa tänään aamulla). No, nyt Kertun kaikkien papereiden pitäisi olla kunnossa kun kaksi kaupungineläinlääkäriä on ne eilen ja tänään käynyt läpi ja Kerttu on jo lähtenyt kohti Heathtrow:n lentokenttää. Nyt odotamme kovasti, että voimme soittaa lentokentän "Animal centeriin" ja kysyä Kertun vointia. Tosi iloisesti ja reippaasti se oli lentokentällä ja meni mielellään "möksäänsä" ja rupesi silppuamaan lempileluaan eli mytyksi rypistettyä vessapaperirullan hylsyä, jossa oli makupala sisällä.

-A

lauantai 18. elokuuta 2007

PPP - PientäPaniikkiaPakkauspuuhissa...

Perjantai-ilta klo 21.40: Mihinkä huoneeseen ikinä katseensa suuntaa niin melkein epätoivo iskee... tavara ei lopu sitten millään ja ilta pimenee uhkaavaa vauhtia. Uhkaavasti sen takia, että suurin osa lampuista on jo pakattu ;)

Tänään piti lähteä (aamulla) ajelemaan länsirannikolle, mutta huonolta näyttää. J lähti hakemaan lisää pakkausteippiä ja selvittämään mahdollisuutta vuokrata peräkärry. Miten tässä voikaan olla näin kova homma?! Muutot kotimaassa ei ole kyllä näin kovaa eforttia vaatinut.

Päivä on kyllä ollut toimintaa täynnä. Asunnolle onneksi löydettiin ja hoidettiin vuokralaiset, ja työpaikan avaimetkin on vihdoin ja viimein palautettu. Eniten sydämentykytyksiä on aiheuttanut Kertun tuontilupaan liittyvät kiemurat. Lyhyesti sanottuna jännitystä on riittänyt joka sekunnille. Tuntuu, että koiran vieminen Australiaan on yksi maailmankaikkeuden haastavimmista tehtävistä - sen rinnalla ainakin oma matka ja tavaroiden rahtaus tuntuu lastenleikiltä, vaikka välillä pakkaaminen alkaakin ketuttaa. Jahka Kerttu saadaan Meliin ja kotiin ja pois karanteeniviranomaisten ulottuvilta niin kirjoitan aiheesta jonkinlaisen jännitysromaanin :)

Nyt taitaa olla aika iltapalan, pakkashommat jatkukoon taas myöhemmin!

-A

keskiviikko 15. elokuuta 2007

MUUTTOPUUHISSA

Hiki (ja vähän myös kalja) virtaa kun kannetaan muuttolaatikoita kolmannesta kerroksesta alas hirmu helteessä. Töissä tyhjäsin työhuonetta muutaman tunnin ja ihmettelin sitä, kuinka monta versiota esimerkiksi yhdestä käsikirjoituksesta voi tulostaa ennen kuin juttu on valmis lähettäväksi lehteen?? Ainakin paperiroskapino on aika kunnioitustaherättävä...

-A

lauantai 11. elokuuta 2007

11 päivää lähtöön ja pakkailu kiihtyy... Tällä hetkellä tiukkaa mietintää siitä, mitä sisällyttää siihen noin 23 kg:aan, jolla sitten elellään pari kuukautta. Enempää ei siis lentokoneeseen saa ottaa, joten loppusälä laitetaan laivakonttiin. Ja laivamatkailuhan ei ole kiireisen hommaa - arvioitu matka-aika Helsingistä Singaporen kautta Melbourneen on 45 vuorokautta.

Tällä hetkellä 4 vuorokauden sääennustuksesa Meliin luvataan lämpöä 4-17 astetta. Eli ihan hellevaatteita ei tarvinne pakata matkalaukkuun - tai sitten kuitenkin tarvii - Mel on kuuluisa vaihtelevista säistään, joten pähkäilyä riittää vaateasioissakin. Ainoa asia mistä en varmasti tingi on villasukat. Ne menee matkalaukkuun vaikka mikä olisi - kuka nyt ilman villasukkia lähtisi reissuun maahan, jossa ei tunneta eristyksiä ja kaksinkertaisia ikkunoita??

-A

perjantai 10. elokuuta 2007

Pakkailu käynnissä

On se vaan rankkaa pakata kaikki tavarat laatikoihin. Tai oikeastaan työläintä tähän mennessä on ollut kenkien pohjien puhdistaminen - Australia kun ei suvaitse vieraita maa-aineksia.