perjantai 25. heinäkuuta 2008

Siivoaminen käy ihan leikiten

Viikonloppuhan on aina mukava aloittaa siistissä kämpässä, joten perjantai-iltana työviikon jälkeen on hyvä aika pistää viikon aikana levinnyttä sekasortoa järjestykseen. Niin, mitäpä muutakaan sitä perjantai-iltana muka tekisi??

No, meillä joka tapauksessa siivoaminen käy nykyään ihan leikiten - keksimme nimittäin Kertun kanssa juuri uuden leikin. Ja tämä leikki onkin molempien mieleen - sen nimi on roskaleikki. Oikeastaan roskaleikki on kaksiosainen, koska se pitää yhdistää aamupahvileikkiin. Aamupahvileikkiä leikitään aina arkiaamuisin töihin lähdettäessä siten, että lähdön hetkellä Kerttu saa rypistetyn vessapaperirullan/pahvilaatikon, jonka sisällä on makupala. Aamupahvin voi myös piilottaa, jolloin leikki on vielä mieluisampi, koska silloin siinä saa haistella ja etsiä. Aamupahvileikki on aika rajua - siis pahville. Se ei lopu siihen, että Kerttu saa kaivettua makupalan esille ja syö sen vaan sen jälkeen pahvi kuuluu silputa noin 1 cm x 1 cm paloiksi. Eli tuloksena on yleensä hyvin sotkuinen ja pahvisilppuinen olohuoneen lattia. Ja silloin on oiva aika aloittaa roskaleikki, joka onkin hyvin yksinkertainen eikä vaatine juuri selitystä. Kertulle sanotaan "Roska!" ja sitten se hakee pahvinpalan roskapussiin (näin alkuvaiheessa vielä aikamoisen hämmentyneen/epäuskoisen "siis ooksä nyt tosissas et mun pitää tehdä näin et mä saan sen hemmetin makupalan"-ulinan säestämänä). Hauskaa on ja siistiä tulee.


Lattia aamupahvileikin jäljiltä.


Ja kohta roskaleikin (ja muutaman makupalaliuskan) jälkeen. Kaikki silppu hienosti roskapussissa.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Kotona jälleen

Kodiksihan tätä Viktoriaanista Pytinkiä kutsutaan, vaikka parin viikon takainen iki-ihana vierailu Suomeen herättikin hyvin kotoisia ja lämpimiä tunteita myös monessa paikkaa ympäri Suomea. Esimerkiksi käynti Kuopiossa ensimmäisessä (ja toki myös ainoassa) omistusasunnossa, joka nyt on vuokralla, tuntui ehkä liiankin mukavalta. Katsellessani ympärilleni vuokralaisten niin viihtyisästi sisustamaa asuntoa, jossa oli ison ikkunaremontin jälkeen upouudet (sellofaanittomat!) ikkunat ja uudet sälekaihtimet, sopivan lämmin sisälämpötila, ja keittiössä muutama vuosi sitten ostamamme tilavat ja vähän energiaa syövät jääkaappi ja pakastin - ja se niin monesti Viktoriaanisessa Pytingissä ikävöimäni astianpesukone, tuli väistämättä mieleen, että "mä voisin kyllä jäädä tänne asumaan".

Mutta taas...palatessamme kotiin tänne Meliin, tuntui niin mukavalta astua sisään Viktoriaaniseen Pytinkiin, ja todeta että kaikki on ennallaan - kumkvattipuu elossa ja täynnä uutta hedelmää, kirppareilta ostetut ja osin tuunanut löydöt - meidän mielestä niin mahtavat huonekalut, jotka eivät ikinä sopisi mihinkään muuhin asuntoon kuin juuri Viktoriaaniseen Pytinkiin paikoillaan, hulppea huonekorkeus ja koristeelliset ornamentit katossa ja takan reunoilla tekivät edelleen vaikutuksen, ja takapihalla matofarmi asukkaineen oli hyvässä kunnossa. Ja olipa kylppärissä oleva orkideakin herännyt kuukausien lepovaiheesta pukkaamaan uusia kukkia!

Ja mikä tärkeintä, koti saatiin heti tuntumaan oikealta kodilta kun Koira saapui taloon. Alunperin Kertun oli tarkoitus saapua koirahoitolan kyydityksellä vasta huomisaamuna, mutta lentojen ollessa aikataulussaan päräytimme heti puolilta päivin kenneliin hakemaan Kertun kotiin. Ja siitä lähtien (lukuunottamatta alkuvaiheen ininää ja huoneesta toiseen juoksemista) olohuoneen lattialta patterin vierestä on kuulunut nautinollista huokailua ja öninää.

Huomenna koittaakin sitten tuttu arki ja työpäivä. Alla olevan kuvan leppoisa, kiireetön, auringonlaskun värittämä lämmin tunnelma on vain mukava muisto mukavasta lomasta. Juuri niin mukava, että jaksaa hyvillä mielin aloittaa arjen ja uurastaa seuraavaan mukavaan ajanjaksoon asti, joka koittaakin jo ensi lokakuussa :)

-A

Auringonlasku aikaan Batu Ferringhissä, Malesiassa.