lauantai 14. maaliskuuta 2009
Ihmeellinen sääilmiö
maanantai 22. joulukuuta 2008
Tasmania osa 2
Devil itse, maailman pussieläimistä suurikokoisin lihansyöjä. Nimensä piru on saanut kammottavasta äänestään, jota devilit käyttävät esimerkiksi selvitellessään lauman nokkimisjärjestystä.
Devileitä on nimensä mukaisesti ainoastaan Tasmaniassa, mutta aikojen alussa ei ollut näin, vaan näitä pikku pirulaisia eleli ympäri Australiaa. Manner-Australiasta devilit kuitenkin hävisivät jo satoja vuosia sitten, luultavimmin dingojen yleistymisen seurauksena. Tasmania, joka oli ennen dingojen "maahanmuuttoa" erkaantunut omaksi saarekseen tarjosi sen sijaan devileille oivan asuinympäristön ja riittävästi sapuskaa. Devilien paratiisisaaren rauhaa rikkoivat kuitenkin Tasmaniaan saapuneet eurooppalaiset, ja vainon kohteeksi jouduttuaan devilit olivat kuolla sukupuuttoon. Onneksi laji ehdittiin kuitenkin rauhoittaa ajoissa, ja 1940-luvulla kannat lähtivät jälleen nousuun. Reilu kymmenen vuotta sitten devilien onni kuitenkin kääntyi jälleen, kun havaittiin ensimmäiset tapaukset tarttuvasta devilien syövästä. Siis TARTTUVA syöpä, nisäkkäällä... Kuulostaa jotenkin niin uhkaavalta. Syöpä tarttuu devilistä toiseen, kun ne kähinöivät haaskalla, ja puraisevat toisiaan naamasta. Tartunnan saaneen devilin suuhun ja naamaan ilmestyy syöpäpatteja, jotka loppujen lopuksi kasvavat niin suuriksi, ettei eläin pysty enää syömään. Devil-parka kuolee käytännössä nälkään noin puolen vuoden kuluessa ensimmäisten syöpäkasvainten ilmaannuttua :(
Tätä nykyä Tasmaniassa taistellaan devilien säilymisen puolesta. Tasmaniassa on vielä tautivapaita alueita, joita yritetään suojella estämällä sairastuneiden eläinten pääsy alueelle. Eläintarhat Tasmaniassa ja Manner-Australiassa tekevät myös oman osuutensa säilyttämällä ja kasvattamalla terveitä devileitä, jotka toimivat tavallaan geenipankkina luonnonvaraisten devilien häviämisen varalta. Toivottavasti tuon kammottavan taudin salat saadaan selville ja devileille koittaa taas helpommat ajat, peukut pystyyn tassie devilin puolesta!
-A
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Tasmania osa 1
lauantai 13. joulukuuta 2008
Paluu blogille
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Kuvia Tasmanian reissulta
lauantai 27. syyskuuta 2008
Hyvästit hippielämälle
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Mistä tietää että Melbourneen on tullut kevät?
Eli kevään tulemisen voi tunnistaa seuraavista asioista...
- Ihmiset alkavat jälleen lenkkeillä. Kuka hullu nyt sitä talvella kävisi juoksemassa kun on niin pirun kylmä, joskus jopa alle 10 astetta! En tiedä johtuuko tämä ihmisten talvinen lenkkeilyinnottomuus siitä, että ihmiset eivät vaan halua ymmärtää, että se noin 10 astetta on ihanteellinen juoksukeli vai siitä, että useimmat eivät kehtaa pukeutua tiukkoihin juoksutrikoisiin (ne jotka kehtaavat pukevat trikoiden päälle vielä löysät shortsit - ja senkö sitten pitäisi olla tyylikästä??).
- Magpiet alkavat taas hyökäillä viattomien ohikulkijoiden kimppuun. Yleensä tämä viaton (mustapilkkuinen) ohikulkija ei tosin huomaa mitään vaan jatkaa haisteluaan kaikessa rauhassa. Itse toivon, että hyökkäykset eivät ala kohdistumaan minuun.
- Et ole IKINÄ pukeutunut oikein. Aamukävelyllä huomaat jo ensimmäisen pienen ylämäen jälkeen, että takki oli ehdottomasti liikaa. Ja ehkä myös se fleece. Viimeistään ylipukeutuminen tulee selväksi kun näet muiden koiranulkoiluttajien pukeutuneen t-paitaan ja shortseihin. Tai no, sentään jollain toisella voi olla vielä pipo päässä. No, joka tapauksessa otat opiksesi ja lähdet töihin ihanan kesäisessä asustuksessa reilun 20 asteen lämpötilassa vain huomataksesi, että juuri ennen kotiinlähtöä sää muuttuu radikaalisti ja saat tarpoa kotiin 10 asteen lämpötilassa, jääkylmän tihkusateen saattelemana. Brrrr....
- Tuulee. Välillä ihan pirun kovaa.
- Suihkussa voi käydä ilman että laittaa lämmittimen puhaltamaan. Ja sisälämpötilakin on jo suht mukava noin 17 astetta.
- Valoa, valoa, valoa. Aamulla voi herätä kuuden maissa auringonpaisteeseen ja töiden jälkeen ehtii vielä hyvin valoisaan aikaan lenkille. Hämärä tulee noin puoli seitsemän jälkeen illalla.
- Kaikenlaiset kasvit heräävät eloon. Takapihalla viimevuotiset - jo kuolemantuomion saaneet oregano ja ruohosipuli alkavat pukata uutta satoa. On aika hakea taas tomaatin taimia kasvamaan!
- Ja kun kasvit heräävät eloon niin myös opossumit tuntuvat piristyvän. Iltalenkillä näkee taas paljon opossumeja popsimassa puiden kukintoja ja uusia, tuoreita lehtiä. Opossumit on hassuja :)
Ja miten kevätilma voikaan tuoksua niin erilaiselta talven jälkeen ja niin ihanalta?? Ja miten onkaan mahtavaa, että on olemassa eri vuodenaikoja...voisikohan tästä tulevasta lämmöstä ja valosta ollenkaan nauttia samalla tavalla, jos ei olisi pimeää ja viileää talvea takana? Enpä usko.
-A