Siis ihmisten juoksuharrastuskuulumisia – Kertullahan juoksuja ei ole enää muutamaan vuoteen ollut :)
Ihmisten juoksurintamalle kuuluu melkoisen hyvää. Lisäpontta harrastukselle antaa lukuisat ”fun run”-tapahtumat, joihin olemme innokkaasti ilmoittaneet itseämme. Viimeisin tempaus oli viime keskiviikkoillan 8 km juoksu Melbournen eläintarhassa. Kyllä, siis todellakin eläintahan sisällä! Eittämättä mielenkiitoisin reitti, missä ikinä on tullut juostua (ja myös syy siihen miksi meikäläinen sai lopulta ilmoittauduttua kyseiseen fun run-tapahtumaan, joka jatkuu vielä kahtena tuleva keskiviikkona). Tällä minun yli 5:30 vauhdilla ehti 8 km aikana bongata ainakin paviaaneja, punaisen pandan, seeproja ja kirahveja. Lisäksi reitti kiemurteli pitkin eläintarhaa niin tehokkaasti, ettei todellakaan ehtinyt tylsistyä matkan varrella! Oikein mieltä piristävä tapahtuma siis. Tosin eräät tuntemamme maratoonarit eivät olleet aivan yhtä vakuuttuneita reitin mahtavuudesta. Oli kuulemmat liian kapea ja mutkainen ja liikaa kävelijöitä ohitettavana... ja eläinten bongauskin rajoittui yhteen riikinkukkoon. Höh, olisiko kannattanut mennä vähän hitaammin?!
Huomenna on luvassa ”lounaslenkki” työpaikan viereisessä puistossa. Treenaamme nimittän kovasti (...aina välillä...) maaliskuun lopussa olevaan ”Run for the Kids”-juoksuun (14,14 km). Tapahtuma on täällä aika kuuluisa ja tänäkin vuonna odotetaan 30 000 osanottajaa. Ja peräti 21 dollaria 35 dollarin ilmoittautumismaksusta menee Melbournen lastensairaalan tukemiseen.
Pitääpä siis mennä tänään ajoissa nukkumaan, että jaksaa huomenna urheilla ja tehdä vähän töitäkin. Säätiedotus on onneksi luvannut helpotusta pari-kolme päivää kestäneeseen helteeseen. Tämän päiväisessä 35 asteen lämmössä edes kävelystä ei meinannut tulla yhtään mitään. Alkuillan koiranpissatuslenkki oli kävelyn sijasta enemmänkin lähinnä raahautumista yhdestä eukalyptuspuun tarjoamasta varjopaikasta toiseen... No, ehkä tämä kuumuus on vain tottumiskysymys... J on ainakin jaksanut lenkkeillä helteistä huolimatta. Tosin viikonloppuna olin jo aika huolestunut kun se lähti hirmu helteessä juoksemaan pitkähköä lenkkiä – ja vieläpä ilman juomapullovyötä! Ja huoli ei ollut aivan turha...muutaman tunnin kuluttua löysin nimittäin hiestämärän miesparan tuijottamassa lasittunein silmin tv:stä KRIKETTIÄ. Pelottavaa... Juoksin keittiöön etsimään mitä tahansa kylmää ja palauttavaa ja onneksi sainkin aikaiseksi litran verran sitruunalla ja hedelmäsokerilla terästettyä juomaa, joka tuntui helpottavan tilannetta...
-A