tiistai 19. helmikuuta 2008

Juoksukuulumisia

Siis ihmisten juoksuharrastuskuulumisia – Kertullahan juoksuja ei ole enää muutamaan vuoteen ollut :)

Ihmisten juoksurintamalle kuuluu melkoisen hyvää. Lisäpontta harrastukselle antaa lukuisat ”fun run”-tapahtumat, joihin olemme innokkaasti ilmoittaneet itseämme. Viimeisin tempaus oli viime keskiviikkoillan 8 km juoksu Melbournen eläintarhassa. Kyllä, siis todellakin eläintahan sisällä! Eittämättä mielenkiitoisin reitti, missä ikinä on tullut juostua (ja myös syy siihen miksi meikäläinen sai lopulta ilmoittauduttua kyseiseen fun run-tapahtumaan, joka jatkuu vielä kahtena tuleva keskiviikkona). Tällä minun yli 5:30 vauhdilla ehti 8 km aikana bongata ainakin paviaaneja, punaisen pandan, seeproja ja kirahveja. Lisäksi reitti kiemurteli pitkin eläintarhaa niin tehokkaasti, ettei todellakaan ehtinyt tylsistyä matkan varrella! Oikein mieltä piristävä tapahtuma siis. Tosin eräät tuntemamme maratoonarit eivät olleet aivan yhtä vakuuttuneita reitin mahtavuudesta. Oli kuulemmat liian kapea ja mutkainen ja liikaa kävelijöitä ohitettavana... ja eläinten bongauskin rajoittui yhteen riikinkukkoon. Höh, olisiko kannattanut mennä vähän hitaammin?!

Huomenna on luvassa ”lounaslenkki” työpaikan viereisessä puistossa. Treenaamme nimittän kovasti (...aina välillä...) maaliskuun lopussa olevaan ”Run for the Kids”-juoksuun (14,14 km). Tapahtuma on täällä aika kuuluisa ja tänäkin vuonna odotetaan 30 000 osanottajaa. Ja peräti 21 dollaria 35 dollarin ilmoittautumismaksusta menee Melbournen lastensairaalan tukemiseen.

Pitääpä siis mennä tänään ajoissa nukkumaan, että jaksaa huomenna urheilla ja tehdä vähän töitäkin. Säätiedotus on onneksi luvannut helpotusta pari-kolme päivää kestäneeseen helteeseen. Tämän päiväisessä 35 asteen lämmössä edes kävelystä ei meinannut tulla yhtään mitään. Alkuillan koiranpissatuslenkki oli kävelyn sijasta enemmänkin lähinnä raahautumista yhdestä eukalyptuspuun tarjoamasta varjopaikasta toiseen... No, ehkä tämä kuumuus on vain tottumiskysymys... J on ainakin jaksanut lenkkeillä helteistä huolimatta. Tosin viikonloppuna olin jo aika huolestunut kun se lähti hirmu helteessä juoksemaan pitkähköä lenkkiä – ja vieläpä ilman juomapullovyötä! Ja huoli ei ollut aivan turha...muutaman tunnin kuluttua löysin nimittäin hiestämärän miesparan tuijottamassa lasittunein silmin tv:stä KRIKETTIÄ. Pelottavaa... Juoksin keittiöön etsimään mitä tahansa kylmää ja palauttavaa ja onneksi sainkin aikaiseksi litran verran sitruunalla ja hedelmäsokerilla terästettyä juomaa, joka tuntui helpottavan tilannetta...
-A

lauantai 16. helmikuuta 2008

Big Day Out 2008

Palaamme menneeseen - aina tammikuuhun 2008. Tammikuun 26. pv lauantaina Australiassa juhlittiin itsenäisyyspäivää eli Australia Day:ta. Koska juhla sattui ikävästi lauantaille, hyviteltiin ausseja antamalla seuraava maanantai kansalliseksi vapaapäiväksi.

Meillä oli maanantaiksi liput suurelle Big Day Out festivaalille, joten sinne suuntasimme heti puolen päivän jälkeen. Festivaalialue on nimetty suureellisesti Melbourne Showgrounds:iksi - meistä alue näytti pikemminkin hiekkapintaiselta parkkipaikalta. Festivaalit olivat kaiketi samanlaiset kuten kaikkialla muuallakin: nuorisoa, anniskelualueita ja konserttilavoja. Ko. festivaaleilla oli 45 tuhatpäinen yleisö ja arviolta kymmenkunta orkesteria soittamassa eri puolella joka hetki. Anniskelu oli tehty sen verran hankalaksi, että me ei ikinä siihen kyetty osallistumaan: ensin jonotettiin yhdelle teltalle todistamaan ikä (suomalainen ajokortti riitti) ja saatiin ranneke "Drinking age" ja sen jälkeen jonotettiin toiselle kojulle ostamaan kaljapoletteja. Tämän jälkeen jonotettiin anniskelualueelle jossa päästiin jonottamaan kaljajonoon. Kuten sanottu, kohtalaisen monimutkaista.

Festivaalien pääesiintyjinä soittivat Björk sekä Rage Against the Machine. Lisäksi festareilla soittivat Australian suuret bändit, mm. Silverchair. Mukava päivä; vettä kului litratolkulla ja hiekkapölyä niistettiin vielä seuraavana päivänä :)


J
Toinen festivaalin päälavoista.
Anniskelualue; kaljan juojat on tehokkasti eristetty kunniallisista ihmisistä.
Hyvät paikat olivat vähissä. Paremman puutteessa eukalyptuspuuhun mahtuu useita musiikinystäviä.
Kaiutintornin valtaus on alkanut. Yksinäinen turvamies yrittää puolustautua etujoukkoja vastaan.



Kaiutintorni on vallattu! Muistakaa turvallisuus lapsukaiset!

Myös kaljateltan pressukatto sai luvan toimia katsomona.





lauantai 2. helmikuuta 2008

Raporttia makujen maailmasta

Kuun lopussa täällä Melbournessa vietetään parin viikon ajan "Food & wine" -festivaaleja, jolloin kaupunki lähiseutuineen on pullollaan erilaisia ruoka- ja juomakulttuuriin liittyviä tapahtumia. Tarjolla on milteipä kaikkea Aussi-BBQ (eli "barbie") toritapahtumasta lukuisiin eri teeman omaaviin kolmen ruokalajin huippuillallisiin hienoissa ravintoloissa. Sen lisäksi kaikki kynnelle kykenevät kansallisuudet esittelevät omaa keittiötään. Esimerkiksi skandinaaviseen ruokakulttuuriin pääsee tutustumaan "smorgasbordin" antimien avulla. Lehden mukaan 40 AUD:lla saa silliä, lohta, lihapullia ja muita herkkuja sekä erilaisia jälkiruokia. Ja mikä parasta, "pääset laulamaan suosikki skandinaavilaulujasi maistellessasi snapsivalikoimaamme"!

Suomalainen ruoka- ja juomakulttuuri (Suomen mahdollisesta kuulumisesta Skandinaviaan voisi sitten vaikka kirjoittaa oman kappaleen) ei ainakaan tällä kertaa ole näkyvillä kyseisillä festivaaleilla, mutta onneksi me olemme omalla pienellä panoksellamme yrittäneet tehdä sitä tutuksi. Kuten mainittua, minä pääsin esittelemään leipurin taitoja työpaikan kahvihuoneessa, ja ihan tuntuivat mokkaruudut ja mustikkapiirakka kelpaavan. Niin, siis tosiaankin pensasmustikoista ja "Jalna"-merkkisen maustamattoman jugurtin ja sour creamin sekoituksesta syntyy ihan kotoisan makuinen mustikka-rahkapiirakka. Leipomusten lisäksi olemme päässeet tarjoilemaan ihan itse tehtyä salmiakkikossua (tai siis vodkaa) Uudesta-Seelannista kotoisin olevalle työkaverille. Kommentit olivat muistaakseni jotain "interesting" ja "good" tyyppistä. Täytyy vielä joku päivä palata asiaan ja kysyä Karenilta, mitä mieltä hän Ihan Oikeasti oli juomasta ja selvittää onko ulkomaalaisten "salmiakkikammo" totta vai tarua.

Tällä huippuhienolla kaasuliedellä sitä loihditaan tämän ruokakunnan pöperöt. Liekkejä pelkäävät älkööt vaivautuko...


Mustikkapiirakkaa, salmaria ja satunnaista "pikkuhuoneen" asukkaiden valmistamaa ihanaa perunamuusia lukuun ottamatta Viktoriaanisen pytingin menyyt eivät ole suomalaista välttämättä nähnytkään. Kerran jos toisenkin ostoskassista on löytynyt maapähkinävoita, pita-leipiä, avokadoa, kengurua, lammasta ja bataattia. Eli peruslounas on maapähkinävoilla liimattu pita-leipärulla sisältäen salaattia, avokadoa, pähkinöitä, tomaattia ja paprikaa kun taas illalla/viikonloppuisin grillataan kengurua, lammasta, bataattia ja perunalohkoja.

Oman lisänsä ruokavalioomme tuo takapihalla kypsyvät tomaatit, basilika, paprika, ruohosipuli ja oregano. Eli ne tomaatit sitten todellakin kasvoivat ja kypsyivät! Ensin kymmenen-viidentoista sentin mittaisista taimista yli metrin korkuisiksi "hirviöiksi" ja hurjan kukinnan jälkeen (iso osa kukista piti jopa nyppiä pois) alkoi ilmaantua vihreitä raakileita ja lopulta maukkaita, kypsiä tomaatteja. Tomaatti siis selvisi varsin hyvin arvosanoin kuluneesta kaudesta. Tomaatinkasvattaja ei niinkään... Ensiksi tuli laiminlyötyä taimien kunnollinen tukeminen, joten kasvusto näyttää enemmänkin villiintyneeltä viidakolta kuin tomaattiviljelmältä. Sitten en ollut koskaan kuullutkaan ns. "varkaiden" olemassaolosta. Onneksi kylässä käy taimitarhalla työskennelleitä, jotka neuvoivat nyppimään moiset ravinnerosvot pois. Kaikista surkuhupaisinta oli se, että odotimme viikkokaupalla, että kirsikkatomaatin näköiset keltaiset tomaatit kasvaisivat ja saisivat väriä, kunnes selvisi, että ne olivat keltaisia kirsikkatomaatteja... No, onneksi niille ylikypsillekin löytyi täältä syöjä :) Tämä kyseinen mustavalkoinen otus on muuten aikamoinen tomaatin ystävä... Aika-ajoin Se livahtaa takaovesta pihalle ja hetken kuluttua hiipii takaisin sisälle tomaatti suussaan. Ja sitten takaisin pihalle ja tomaatin kanssa sisälle. Jos on riittävän nopea ja osaa lukea ajoissa Kertun ajatuskuplassa olevat mietteet saa tuoreen (joskus jopa liian) tomaatin kannettuna keittiön ovelle asti (ja vain yhdellä tai kahdella pienen pienellä hampaanjäljellä varustettuna). Jos taas ei ole valvomassa etujaan, tomaatti häviää nopeasti ensin makuuhuoneen matolle ja sieltä sitten lopulta jäljettömiin.






Tomaattisatoa. Puskasta löytyy sekä keltaisia kirsikkatomaatteja että niitä isompia perustomaatteja. Sitten vain voileivän päälle juustoa, tuoretta tomaattia ja tuoretta basilikaa...ja kyllä on hyvää!


-A