Kuun lopussa täällä Melbournessa vietetään parin viikon ajan "Food & wine" -festivaaleja, jolloin kaupunki lähiseutuineen on pullollaan erilaisia ruoka- ja juomakulttuuriin liittyviä tapahtumia. Tarjolla on milteipä kaikkea Aussi-BBQ (eli "barbie") toritapahtumasta lukuisiin eri teeman omaaviin kolmen ruokalajin huippuillallisiin hienoissa ravintoloissa. Sen lisäksi kaikki kynnelle kykenevät kansallisuudet esittelevät omaa keittiötään. Esimerkiksi skandinaaviseen ruokakulttuuriin pääsee tutustumaan "smorgasbordin" antimien avulla. Lehden mukaan 40 AUD:lla saa silliä, lohta, lihapullia ja muita herkkuja sekä erilaisia jälkiruokia. Ja mikä parasta, "pääset laulamaan suosikki skandinaavilaulujasi maistellessasi snapsivalikoimaamme"!
Suomalainen ruoka- ja juomakulttuuri (Suomen mahdollisesta kuulumisesta Skandinaviaan voisi sitten vaikka kirjoittaa oman kappaleen) ei ainakaan tällä kertaa ole näkyvillä kyseisillä festivaaleilla, mutta onneksi me olemme omalla pienellä panoksellamme yrittäneet tehdä sitä tutuksi. Kuten mainittua, minä pääsin esittelemään leipurin taitoja työpaikan kahvihuoneessa, ja ihan tuntuivat mokkaruudut ja mustikkapiirakka kelpaavan. Niin, siis tosiaankin pensasmustikoista ja "Jalna"-merkkisen maustamattoman jugurtin ja sour creamin sekoituksesta syntyy ihan kotoisan makuinen mustikka-rahkapiirakka. Leipomusten lisäksi olemme päässeet tarjoilemaan ihan itse tehtyä salmiakkikossua (tai siis vodkaa) Uudesta-Seelannista kotoisin olevalle työkaverille. Kommentit olivat muistaakseni jotain "interesting" ja "good" tyyppistä. Täytyy vielä joku päivä palata asiaan ja kysyä Karenilta, mitä mieltä hän Ihan Oikeasti oli juomasta ja selvittää onko ulkomaalaisten "salmiakkikammo" totta vai tarua.
Suomalainen ruoka- ja juomakulttuuri (Suomen mahdollisesta kuulumisesta Skandinaviaan voisi sitten vaikka kirjoittaa oman kappaleen) ei ainakaan tällä kertaa ole näkyvillä kyseisillä festivaaleilla, mutta onneksi me olemme omalla pienellä panoksellamme yrittäneet tehdä sitä tutuksi. Kuten mainittua, minä pääsin esittelemään leipurin taitoja työpaikan kahvihuoneessa, ja ihan tuntuivat mokkaruudut ja mustikkapiirakka kelpaavan. Niin, siis tosiaankin pensasmustikoista ja "Jalna"-merkkisen maustamattoman jugurtin ja sour creamin sekoituksesta syntyy ihan kotoisan makuinen mustikka-rahkapiirakka. Leipomusten lisäksi olemme päässeet tarjoilemaan ihan itse tehtyä salmiakkikossua (tai siis vodkaa) Uudesta-Seelannista kotoisin olevalle työkaverille. Kommentit olivat muistaakseni jotain "interesting" ja "good" tyyppistä. Täytyy vielä joku päivä palata asiaan ja kysyä Karenilta, mitä mieltä hän Ihan Oikeasti oli juomasta ja selvittää onko ulkomaalaisten "salmiakkikammo" totta vai tarua.
Mustikkapiirakkaa, salmaria ja satunnaista "pikkuhuoneen" asukkaiden valmistamaa ihanaa perunamuusia lukuun ottamatta Viktoriaanisen pytingin menyyt eivät ole suomalaista välttämättä nähnytkään. Kerran jos toisenkin ostoskassista on löytynyt maapähkinävoita, pita-leipiä, avokadoa, kengurua, lammasta ja bataattia. Eli peruslounas on maapähkinävoilla liimattu pita-leipärulla sisältäen salaattia, avokadoa, pähkinöitä, tomaattia ja paprikaa kun taas illalla/viikonloppuisin grillataan kengurua, lammasta, bataattia ja perunalohkoja.
Oman lisänsä ruokavalioomme tuo takapihalla kypsyvät tomaatit, basilika, paprika, ruohosipuli ja oregano. Eli ne tomaatit sitten todellakin kasvoivat ja kypsyivät! Ensin kymmenen-viidentoista sentin mittaisista taimista yli metrin korkuisiksi "hirviöiksi" ja hurjan kukinnan jälkeen (iso osa kukista piti jopa nyppiä pois) alkoi ilmaantua vihreitä raakileita ja lopulta maukkaita, kypsiä tomaatteja. Tomaatti siis selvisi varsin hyvin arvosanoin kuluneesta kaudesta. Tomaatinkasvattaja ei niinkään... Ensiksi tuli laiminlyötyä taimien kunnollinen tukeminen, joten kasvusto näyttää enemmänkin villiintyneeltä viidakolta kuin tomaattiviljelmältä. Sitten en ollut koskaan kuullutkaan ns. "varkaiden" olemassaolosta. Onneksi kylässä käy taimitarhalla työskennelleitä, jotka neuvoivat nyppimään moiset ravinnerosvot pois. Kaikista surkuhupaisinta oli se, että odotimme viikkokaupalla, että kirsikkatomaatin näköiset keltaiset tomaatit kasvaisivat ja saisivat väriä, kunnes selvisi, että ne olivat keltaisia kirsikkatomaatteja... No, onneksi niille ylikypsillekin löytyi täältä syöjä :) Tämä kyseinen mustavalkoinen otus on muuten aikamoinen tomaatin ystävä... Aika-ajoin Se livahtaa takaovesta pihalle ja hetken kuluttua hiipii takaisin sisälle tomaatti suussaan. Ja sitten takaisin pihalle ja tomaatin kanssa sisälle. Jos on riittävän nopea ja osaa lukea ajoissa Kertun ajatuskuplassa olevat mietteet saa tuoreen (joskus jopa liian) tomaatin kannettuna keittiön ovelle asti (ja vain yhdellä tai kahdella pienen pienellä hampaanjäljellä varustettuna). Jos taas ei ole valvomassa etujaan, tomaatti häviää nopeasti ensin makuuhuoneen matolle ja sieltä sitten lopulta jäljettömiin.
Tomaattisatoa. Puskasta löytyy sekä keltaisia kirsikkatomaatteja että niitä isompia perustomaatteja. Sitten vain voileivän päälle juustoa, tuoretta tomaattia ja tuoretta basilikaa...ja kyllä on hyvää!
-A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti