Yksi Sydneyn alueen "taytyy ehdottomasti nahda"-paikoista on kahden tunnin junamatkan (tai puolentoista tunnin ajomatkan) paassa sijaitseva Blue Mountains. Siis jos upeat vuoristomaisemat kiinnostavat. Alueelle jarjestetaan toki mittava valikoima erilaisia retkia taalta Sydneysta, mutta me paatimme ottaa hieman omatoimisemman ja omia aikatauluja tottelevan lahestymistavan tahan mahtavien vuorten, kalliorakennelmien ja eukalyptus- ja sademetsien pyhattoon tutustumiseen ja ostimme pelkat junaliput lahimmalta juna-asemalta Katoombaan, yhteen Blue Mountainsin alueen "suurimmista" kaupungeista. Edestakainen junamatka maksoi noin 17 AUD henkea kohti, ja muu taival oli tarkoitus taittaa jalan, joten halvanpuoleinen elamysmatka olisi tiedossa. Ja kyllapa niita elamyksia olikin luvassa!! Jos koskaan niin NYT toivoisin, etta minulla olisi suorastaan yliluonnolliset kyvyt kuvata sanallisesti niita elamyksia, joita vuorilla koimme...
No, sanomattakin on selvaa, etta maisemat olivat henkeasalpaavat ja mitkaan kuvailut tai valokuvat eivat koskaan pysty toistamaan lahellekaan niita nakymia, mita saimme katsella. Samahan se on joka paikassa...ei sita Lapin ruskaakaan pysty taysilla kokemaan muuten kuin menemalla paikan paalle katsomaan - eiko totta? Mieleen painuvinta (ehkapa sen takia, etta jalkalihakset ovat tanaan tosi kipeana :)) oli kapuaminen alas pitkin "Giant Steps:ja", jyrkkaakin jyrkempia, ja osin sateesta liukkaita kiviportaita. Reitin korkeuseroa saattaa kuvata se, etta meilta meni kolme varttia pelkastaan alastulemiseen ja molemmat oltiin hiesta markia portaiden juurella. Oli siina kaveleminen! Korkean paikan kammosta karsivalle (tai ennemmin terveen itsesuojeluvaiston omaavalle) portaat olivat valilla melkoinen koettelemus. Pakko myontaa, etta yhdessa kohtaa tuli stoppi ja ajattelin tosissani jattaa matkateon kesken kun alhaalle laaksoon avautuvat maisemat olivat hiukan liian "mukaansa tempaavia".
Näkymää Blue Mountaisilta - The Three Sisters.
Blue Mountains ja "Giants Steps". Puijon raput ovat löytäneet voittajansa...
Ja lisaa elamyksia oli luvassa "bush walkilla" pitkin Blue Mountainsin sademetsia... Kaunista - vesiputouksia, lintuja, puroja... ja toisaalta kosteutta, hikea, loppumaton maara portaita kivuttavaksi, ja iii.. iii...iii...IILIMATOJA! Miksi kukaan ei varottanut niista??!! Yhdet pitkat portaat kivuttuamme, kaikki vaatteet hiesta markina pysahdyimme hetkeksi lepaamaan sopivan nakoiselle levahdyspaikalle. Istahdin hetkeksi kiven paalle ja paatin irroittaa lahkeet katkolahjehousuistani, koska oli niin pirun kuuma. Ja mika naky sielta paljastuikaan...en edes heti tajunnut...sanoin vaan J:lle "hei kato mika ihme mato mun sukassa on, heh, heh"... Sitten kun yritin "normaalilla" tavalla napayttaa sen pois sukalta, se ei halunnutkaan irrota vaan oli ihmeen tiukasti kiinni...siina vaiheessa karmea totuus rupesi vyorymaan tajuntaan, mutta pystyin viela hetken olemaan suht' rauhallisena ja taisin yrittaa viela kertaalleen poistaa matoa. Mutta sitten paasi jonkinasteinen paniikki irti ja aloin hokemaan J:lle "otasepoisotasepoisotasepoismaenpystykattomaanotasepois!!!!!" Sitten huomattiin, etta oltiin jouduttu suorastaan jonkinlaisen massahyokkayksen kohteeksi - niita oli kengissa ja maassa ja ne liikkuivat yllavan nopeasti "mittarimatotyyliin" harppomalla ja ne oli selvasti paattanyt, etta me oltiin niiden seuraava ateria. Ihan kamalaa! Lahdettiin aika vauhdilla eteenpain ja noin kymmenen minuutin holkan jalkeen paastiin turvalliselle, asvaltin ymparoimalle alueelle, jossa uskallettin tehda perusteellisempi "ruumiintarkastus". Tai siis J uskalsi - mina istuin penkilla kammenet silmien edessa kuin pikkutytto ja pyysin J:ta ottamaan mun kengat pois ja tarkistamaan, ettei jaloissa ollut enempaa matoja. "Ala sit sano mitaan, ota ne vaan pois, ma en pysty kattomaan..."-tyyliin.
Iilari sukalla. Kivan näköinen mato, eikö totta? Maksimipituus venytettynä sellaiset reilut 6cm, maksiminopeus mittarimatotyylillä - liikaa.
No, talla kertaa iilit oli tarttuneet vain sukkiin ja kenkiin, joten ei tarvinnut ottaa selvaa, miten ne saa ihosta irti. Mutta taytyy sanoa, etta meinasi minun bush walkerin ura tyssata lyhyeen! Taytynee jonkin verran tehda henkista valmentautumista ennen seuraavaa reissua...olenhan mina punkkeihin ja hirvikarpasiinkin tottunut - ei kai iilimadot sen kummempia ole?
Bondi Beach. Täällä oli hyvä lepuuttaa vaelluksella väsynyttä kehoa (ja järkyttynyttä mieltä ;) ). Tosin vain muutaman tunnin ja enimmäkseen varjossa - auringon vaaroja ei täällä suotta kannata uhmata.
-A