Nyt se on sitten koittanut - hetki, jota olen odottanut jännityksensekaisin tuntein ensimmäisestä työpäivästä saakka. Nimeni on ilmestynyt työpaikan kakkulistalle! Kyseinen kakkulista on huippuvirallinen ja arvossa pidetty lista, joka kertoo milloin kunkin ryhmän jäsenen vastuulla on tuoda jokamaanantaiseen aamuteehetkeen kakut, pikkuleivät ja muut herkut. Ja maanantain aamutee on taas tärkeä tapahtuma, sinne tulevat kaikki kynnelle kykenevät pomoa myöten ja jos jostain kumman syystä kahvittelun haluaa skipata, se kyllä huomataan. Minä pääsin ensimmäiselle morning tealle jo - kuinkas muuten kuin - ensimmäisenä työpäivänä. Ja samaisena hetkenä minulta jo kyseltiin, että mitäs sinä sitten meinaat tuoda, kai sinä tuot jotain perinteisiä suomalaisia herkkuja, mitäs siellä Suomessa muuten yleensä leivotaan??? Jotain epämääräistä mumistuani vastauksena oli paikalliseen tapaan "oh, we can't wait"-tyyppistä ihastelua. Melkein tuntuu kuin omien leivontataitojen lisäksi pelissä olisi koko suomalaisen ruokakulttuurin maine ja kunnia ;)
Minun vuoroni emännöidä aamukahvittelua on 21.1. Pari viikkoa on siis aikaa kaivaa esiin ne parhaimmat suomi-reseptit. Ja pari viikkoa aikaa opetella käyttämään kaasu-uunia. Lieden kanssa olen jo hyvinkin sinut ja sähköhellaa ei ole paljoa tullut kaivattua, mutta kaasu-uuni on jo aika paljon omituisempi asia. Onneksi sentään tänään vihdoin keksinmiten koko hökötyksen saa päälle! Tosin nykymaailman uusavuttomuuden ja tietotekniikan kulta-aikana jouduin tähänkin asiaan hakemaan apua Googlesta (lopullisen läpimurron keksin sentään ihan itse :))
Ja ne parhaimmat suomi-reseptit mitä valita... Ensinnäkin herkuilta vaaditaan seuraavat ominaisuudet: 1) pitää pystyä kuljettamaan työpaikalle kävellen ja mahdollisesti lämpimässä säässä, 2) pitää pystyä syömään sormin lautasliinan päältä, 3) pitää olla leikattavissa suht' pieniin suupaloihin, 4) pitää olla vähintään kahta, mieluummin kolmea eri lajia, 5) pitää voida valmistaa hyvissä ajoin etukäteen (korvapuusti ei siis tule kysymykseen). Tiukan mietinnän jälkeen olen saanut rajattua vaihtoehdot kuuteen:
- L M:n kuuluisa pätkiskakku (tosin raaka-aineen saannissa voi olla ongelmia)
- Yhteishyvän omenapaistos (kiitos T vinkistä aikoinaan)
- Mustikka(rahka)piirakka (pensasmustikatkin on ihan hyviä!)
- Raparperi-toskakakku (ainakin entisellä työpaikalla teki kauppansa)
- Mokkaruudut (voiko perinteisempää herkkua olla, ainakin meillä täällä lapsuuden muistot heräsivät henkiin)
- Porkkanakakku (jonka reseptiä minulla ei ole mukana, mutta lapsuuden herkkuja tämäkin, eräillä synttäreillä Suvilahdessa aina varma valinta!)
Ei kai se auta kuin aloittaa testailut ja pistää uuni pöhisemään!
-A
maanantai 7. tammikuuta 2008
Nyt on muuten tiukka paikka...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuosta kakkuvalikoimasta puuttuu nyt yksi, nimittäin Glögipiiras, jolla mykistit entiset Nenäinniemiset ensimmäisenä yhteisenä jouluna...
Ymmärrän, että mestarileipurillekin voi nousta jännityksensekaisia tunteita (googlesta huolimatta), jos joutuu taistelemaan kaasuhellan uuni varustuksenaan Suomen piirasmaineen puolesta. :)
Tuli mieleen, että MIKÄLI tuotoksesi muistuttaa enemmän Anopin leivonnaisia kuin niitä muinoin Savossa aikaansaamiasi houkutuksia, auttaisiko tarkka tieteellinen selonteko testailuistasi... ainakin saisit vahvistettua Suomalainen Sisu- mainettamme maailmalla... ;-)
Jännityksellä täällä suuren meren takana käymme odottelemaan tämän maaottelun ratkaisua... Ja hieman kadehtien arvailemme, että kanssaeläjät Viktoriaanisessa pytingissä viettävät makeaa elämää taikinakuppeja putsaillen ja testituloksia maistellen...
Taidanpa laittaa edes kahvin tippumaan - ilman pullaa...
Moi xet xompe ja lupumpa!
Täytyy sanoa ,että tämän anopin kuulumisiin yhdyn täysin.
Hän se osasi pukea sanoiksi sen mitä itsekkin ajattelin.
Ei muutakun omat pravuurit "likoon."
Muistan aina miten ihana pullan tuoksu oli ilmassa kun tulimme teidän luoksenne.
Tavallinen hyvä suomalainen "kyrsä" (pullapitko) oli kova sana.
Täällä on nyt todella aloitettu kuntoilu varovasti edeten. Sen verran pitää olla nuuka
ettei liikaa kuluta paikkoja.
Säästellen sotaan,muuten läskit alkaa huutaa liikaa lisää,lisää.
Hiljaa hivuttaen aion nujertaa tuon kurjan piinaavan "hys" vaivan.
Täytyy sanoa kun blogia lukee niin tuntuu kuin tulisi lisää virtaa
itsellekin.Luojalle kiitos että teillä menee hyvin ja olette hyvässä turvassa
siellä.
Toisin sanoen yee! Yee! Eihän tässä muuta tällä kerralla ollut.Lisää myöhemmin.
Onnea, menestystä tulevaisuudessakin "tsempaajat"!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Palavasti odottaen kasvotusten näkemistä
PIPA,URSUS'
Lähetä kommentti