maanantai 3. syyskuuta 2007

Footyottelussa

Käytiin eilen sunnuntaina katsomassa Australian ehkä suosituinta urheilulajia, Aussifutista (Australian Rules Football; täysin eri asia kuin rugby). Ottelu oli runkosarjan viimeistä kierrosta, eli viimeinen hetki vähään aikaan nähdä ko. lajia edullisesti. Liput ostettiin edellisenä iltana netistä ja ne maksoivat parikymmentä $ kappale. Western Bullogsien kotiareena Telstra Dome oli hulppean kokoinen 50 tuhannen hengen urheilupyhättö. Viereisellä paikalla istunut herra kertoi, että se oli muutama vuosi sitten suurin staadioni, jossa on suljettava katto. No iso se ainakin oli. Meidän paikat olivat ns. lisähappikatsomossa, eli liikkumiseen tarvittiin kiipeilyvälineitä. Hyvä näkyvyys oli kuitenkin – se helpotti lajiin tutustumista.

Telstra Dome

Säännöt tarkistimme Wikipediasta edellisenä iltana. Tiesimme siis, että palloa saa syöttää vain potkaisemalla tai lyömällä. Kun nappaa potkun kiinni, saa päättää jatkaako peliä suoraan, vai tähtäileekö/tuumaileeko/zuumaileeko hetken. Pallo piti saada mielellään pitkien tolppien väliin (6 pistettä) tai edes lyhyiden reunatolpien välista (1 p.). Maalin jälkeen maalituomarit saivat heiluttaa isoja valkoisia lippuja. Tuomareita (umpire) oli muutenkin kentällä paljon; lisäksi he saivat antaumuksella suorittaa aloituspompautusheiton ja sivurajaheiton pään yli. Kentällä oli koko ajan muutakin populaa, neonvärisiin asuihin pukeutuneet jampat veivät valmentajan viestejä pelaajille ja juomahemmot tarjoilivat (juomaa).

Maali roikkuu ilmassa

Peli tarjosi paljon viihdykettä. Kaljaa sai juoda katsomossa ja sen hakeminen oli tehty käteväksi: kaljatuoppi napattiin mukaan tiskiltä ja maksettiin erilliseen kassaan. Parhaiten toimiva systeemi, mitä olen nähnyt! Kahviakin sai – tosin ei mitään litkua. Cappuccinon päälle ripoteltiin jopa kaakaojauhetta. Pelin parissa meni kolme tuntia mukavasti! Voisi olla hauska peli kokeilla itsekin. Ainiin, lopuksihan kuuluu aina kertoa kuinka pelissä kävi. Bulldogsit ottivat kuonoon pahasti. Meitä ei haitannut, sillä olimme pelin puolivälissä siirtyneet North Melbourne Kangaroos-joukkueen kannattajistoon. Tämä kun on tulevan mahdollisen todennäköisen kämpän kulmilta.



Skandinaavista footyhuumaa

J

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Nyt käy kateeksi! Vai on sitä heti päästy aitoon Aussi-futis matsiin paikanpäälle. Aikoinaan Dublinissa tuli tutustuttua Gaelic footbaal:iin, joka on käsittääkseni hyvin läheistä sukua footylle. Irlannissa jos menit sanomaan, että tuohan on Rugbyä, sait saman tien paikallisilta puolentunnin luennon lajien eroista. Taitaa olla siellä sama tilanne Footyn ja Rugbyn suhteen. Kovia kavereita jokatapauksessa, noissa lajeissa ei paljon suojavarusteita tunneta...Hyvää alkanutta viikkoa!

Eevis kirjoitti...

Tuollaisessa katsomossa tuntee varmaan itsensä pieneksi... Entä tunnelma? Täytyisiköhän kokeilla "juhannuskisoissa"...

Tutkin tässä googlesta tuoksuvalmuskatietoa. Sehän on se sieni, joka saa japanilaiset ilosta sekaisin. Ajattelin tänään kokeilla palaamista "elävien kirjoihin" ja aloitella sen askeltamalla sienimetsässä. Parasta kuntoutusta, mitä ilman euroja voi saada... Alkaa nenäkin taas haistaa tuoksuja. Ensimmäiset suppilovahverotkin ovat nousseet kurkistelemaan sammalikkoihin - kollegan blogilla oli oikein kamerakännyllä näpsäisty todistuskappale.

Jäämme jälleen odottelemaan raporttia uudesta maailmastanne....

Kuulemisiin!

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa että olette noin nopeasti päässeet kiinni aussien elämäntyyliin. Täällä kaukana pohjoisessa myötäeletään mielenkiintoisista kokemuksistanne siellä keväisessä Australiassa.
Later more PIPA!

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä Vaasastakin!

Aivan mahtavaa lukea teidän värikästä tarinointia :)

Ehdin jo kommentit kirjoittaa, kunnes huomasin, että hmm... tällaiseen blogi-schydeemiin pitää rekisteröityäkin, sinne meni tekstit, hih!

Onneks Kerttu tuntuu selviävän koitoksestaan hyvin! Niin ne vaan on sopeutuvaisia ne koirat(kin)... Vaikka mä oonkin aika varma, että mun haisulit kyllä kualis(!), jos vastaavaan joutuisivat... ei vaan, itellä sitä varmasti olis enemmän murhetta puserossa ja dogit vaan porskuttais hetkessä eläen.

Onnea siihen asunnon etsintään!

Anu (joka yrittää selättää syysflunssaa)